Sivut

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ärripurri yövuorossa

Kun tähän yövuoroon läksin, fiilinki ja meininki oli positiivinen. Yövuoro kuitenkin tekee yökköpoloiselle välillä kummallisia kepposia ja mielialat vaihtelee pahemmin kuin jokin minkä vertauskuvaa en nyt keksi. On ollut öitä jolloin on naurut muuttunut itkuksi, ja öitä jolloin oma haikea olo on alkanut vituttamaan niin paljon että on alkanut itkettämään, joka taas on nolostuttanut ja sitä kautta vielä enemmän itkettänyt, ja siinä sitten pakoillaan yökkökaveria ettei toinen luule hulluksi. Toki on myös niitä öitä, jolloin olemattomat vatsalihakset kipeinä nauretaan asioille joita ei normaalit ihmiset ymmärrä, ja öitä jolloin jollekin pahaa-aavistamattomalle tehdään jekkuja ja kepposia. Tällä hetkellä kuitenkin vitutuskäyrän elohopeat nousi hitaasti mutta varmasti, ja yli ne paukkuivat siinä vaiheessa kun aloin joulukortteja raapustamaan.Yleensä olen joulukortit askarrellut itse koska ne ovat mielestäni paljon henkilökohtaisempia, joulutunnelmaa nostattavia, oli vastaanottaja sitten niistä mitä mieltä hyvänsä. Tänä vuonna on kuitenkin omaa laiskuuttani aika ollut niin kortilla ja kiinnostus samaa luokkaa kuin neekerin motivaatio työntekoon, että päätin oikaista ja ostin matkalla valmiita kortteja. Vittumaisesti virnuilevat tontut eivät hymyilyttäneet siinä vaiheessa kun aloin erinäisistä sähköisistä lokeroistani etsimään sukulaisten osoitteita ja runosuonikaan ei kukkinut, eli jokainen saa tänä vuonna harvinaisen stereotypisen kortin iloisten joulutoivotusten kera. Voi jenha, mahtaa lämmittää sydäntä kuin ripuli pakkasella. Sitä paitsi postimerkkejä on yksi vähemmän kuin lähetettäviä kortteja.

Joulun tuloa ei myöskään kotipalatsistani huomaa millään tapaa edes Sherlock suurennuslasinsa kanssa, koska yhtäkään joulukoristetta en ole kaivanut esiin. Joululahjojen etsintäkin meinaa tuottaa stressiä, onneksi sentään on internet ja verkkopankkitunnukset, niin saa senkin busineksen hoidettua yön pimeinä tunteina täältä töistä käsin. Muahhahhaa, hajotkaa sinne kauppoihin ruuhkiinne! Sentään äitin ostama Pikku Myy -kalenteri tuo iloa aamuisin kun saan muovin makuisen suklaapalan suuhuni.

Äskeinen ei varsinaisesti ollut kirjoitelmani tarkoitus, mutta purkautuminen oli tällä hetkellä väistämätöntä. Tarkoitukseni oli pikaisesti päivittää kuulumiset muutaman kuvan kera.

Eli lyhyesti; oli itsenäisyyspäivä ja glögittelyt, paljon kaikkia herkkuja.

Sitten oli firman pikkujoulut, paljon kaikkia juomia sekä uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Hauska ilta kaikkine tapahtumineen, mutta seuraavana päivänä hauskuuskin kostettiin kun sängyssä täristen avasin silmäni ja ensimmäinen näky on iso koira tuijottamassa silmästä silmään. Nopea havainto; en ole kotona. Seuraava havainto; nyt on paha olo. Kolmas havainto; työkaverin lavuaari laatoitettu räikein värein. Mission completed.

Mutta eiköhän tämä ollut tällä erää tässä, seuraavalla kerralla paremmissa tunnelmissa :) Loppuun vielä kuvapläjäystä ja se on siinä.

Itsenäisyyspäivän poseeraukset lumituiskussa, suunta kohti glögejä!




Pikkujoulurekvisiittaa... Oma pöytävaraus on ehdoton ja tälle känniääliö-porukalle rannekkeet myös... (kaatumisvaara)


Etkoilla, mukavassa nosteessa. Kuvitteellisen hatun nosto kameralaadulle ja varsinkin allekirjoittaneen jäykälle poseeraukselle jolla koitetaan peitellä humalatilaa.


4 kommenttia:

  1. Ihania nuo lumiset kuvat, kauniissa asussa oot ollut liikenteessä! ^^ Punaset hiukset hohkaa hyvin aina talvikuvissa. :)

    VastaaPoista
  2. Todella ihana asukokonaisuus noissa lumikuvissa :)

    VastaaPoista

Sana on vapaa, kerro minulle ajatus tai kaksi :)