Sivut

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Valkoinen mielenhäiriö

Vappuna on tiedossa naamiaiset. Päätin heittäytyä villiksi ja olla zombie-morsian, joten ostin valkoisen mekon. Sitten mielessä alkoi siintää muita hahmoja ja zombie alkoi ahdistaa. Zombie olisi ollut hauska siinä mielessä, että kukaan ei olettaisi mun pukeutuvan valkoiseen, mutta toisaalta olisi ollut hauska vetää naamiaiset ihan huumorilla. Raisa Reikänaamana vaikkapa. Tai sitten jotain mikä olisi itselle hyvin vierasta, vaikka räppäri. Ei sillä että Raisa Reikänaama olisi jotenkin itselleni tyypillistä, vaikka kova häröilemään olenkin... No nyt en sitten ole reikänaama mutta en myöskään zombie, mutta valkoinen mekko mulla nyt sitten on. Hienosti toimittu! Täytynee jotain siedätyshoitoa itselleen antaa vähän kerrallaan, sillä jollain pervolla tavalla kuitenkin pidän mekosta ja haluan sitä kesähelteillä käyttää, vaikka säikyn valkoista peilikuvaa jatkuvasti.

Viimeksi muuten olen pukeutunut valkoiseen about kolme vuotta sitten, kun viisikymppisiään viettävä synttärisankari oli laittanut asukoodiksi "jotain valkoista". Jumalauta millaista ahdistusta tollaiset kortit saavat aikaan... Seitsemän vuotta sitten valmistujaisissani päälläni oli valkoinen jakku, mutta silloin vielä pukeuduin muutenkin värikkäämmin.

Tässä mä nyt sitten pöllöilen uuden mekkoni kanssa:






Sen verran oli saatava mustaa mukaan että köytin itseeni tollaisen vyötärövyö-härpäkkeen, ei tässä nyt sentään ihan villiksi kehtaa heittäytyä...


keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Huora tässä terve!

Morjensta. Auringon alla on viime aikoina ollut melko tasaista menoa; töitä, ylitöitä ja nukkumista. Vapaita hetkiä olen viettänyt milloin mitenkin, edellisen päivityksen jälkeen olen muistaakseni käynyt ainakin Kaija Koon keikalla ja häröillyt siellä sun täällä enemmän tai vähemmän. Kamera on hautautunut jonnekin joten koittakaa kestää, tämä on tylsä kuvaton päivitys :) Mutta mennään asiaan!

Nyt on nimittäin niin, että otan harvoin tuntemattomien kommenteista itseeni, ja onnekseni melko harvoin kukaan sanaista arkkua avaakaan. Pari monttu auki -tapahtumaa kuitenkin nyt muistuu mieleen ja aion niistä avautua.

Taannoin kun olin veljeni kanssa aterioimassa ennen Slashin keikkaa, joku keski-ikäinen daami otti asiakseen ripittää minua. Istuttiin kaikessa rauhassa Bruuverissa syömässä, kun takaani saapuu huojuen ja humalalle haiskahtaen yllättävän siististi pukeutunut keski-ikäinen emäntä, jonka ensimmäiset sanat olivat "mikä vittu sä kuvittelet olevasi?". Ruokaani pureskellen tavailin noita sanoja ja mietin että mitä vittua? mitäs tää nyt on? Tämä daami jatkaa "sä olet nainen fucking disgusting" jolloin rakas veljeni pyytää ystävällisesti antamaan ruokarauhan. Mamma jatkaa sättimällä mm. punaisia hiuksiani, tatuointiani ja vaatetustani. Edelleen mietin että olenko mä jumalauta tietämättäni kussut sen mysleihin vai mitä helvettiä. Aikansa ripitettyään tämä pääkaupunkimme sankari ymmärsi lähteä kun 192 senttiä miehistä vihaa nousi pöydästä ylös.

Menneenä viikonloppuna hauskan illan päätteeksi Järvenpääläisessä ravitsemusliikkeessä Fridassa (niin että terveisiä vaan vitun paviaanit) poke päätti narikkajonossa toivottaa minulle mukavien illanjatkojen sijaan "sä huora voit painua ulos täältä". Että mitä vittua taas?! Voi toki olla että dementia vaivaa näinkin nuorella iällä, mutta väittäisin silti että en ole ikinä harrastanut seksiä maksua vastaan, ainakaan se ei tässä konkurssipesässäni eikä perseessäni tunnu.

Eräs herrashenkilö johon olen törmännyt about kolmesti täysin arkisesti pukeutuneena ja muistaakseni jopa ilman meikkiä, oli hiljattain käyttänyt yhteiselle tutullemme minusta nimitystä pukki. Asiaa tiedustellessani välikäsien kautta, sain kuulla että tämä urpo on tehnyt päätelmänsä facebook-päivitysteni perusteella. Hienoa, koska tyyppi ei ole (eikä tule olemaan) kaverini, ainoat julkiset facebook-juttuni ovat seuraavat profiilikuvat:








Niin että on se hienoa miten jengillä on pokkaa nimitellä tuntemattomia. Ylipäätäänkin aina kun sitä joskus harvoin panostaa omaan pukeutumiseensa, tulee helvetin jänniä katseita. Usein etenkin naisten katseista paistaa läpi se "vittu mikä huora" -asenne. En minäkään mikään pyhimys ole ja myönnän kyllä arvostelevani ihmisiä, mutta väitän että keskimääräisesti me synkempään lookkiin pukeutuvat saamme enemmän oudoksuvia katseita kuin ne pinkit bilehileet, vaikka koron korkeus ja hameen helman lyhyys olisivat aivan yks yhteen. Se että tunnen oloni kotoisammaksi mustassa, joskus kiiltävässä, ja usein saappaissa, ei edes punaisen tukkani kanssa tee minusta huoraa. Saan kapean mutta riittävän leipäni ihan yksinkertaisesti tekemällä töitä joista maksan veroa. Enkä edes kerjää huomiota pukeutumisellani, minulle sopisi oikein hyvin että kaikki juntit lopettaisivat tuijottamisen.

On kuitenkin kivojakin hetkiä, kun joku koputtaa olalleni ihan vain ilmoittaakseen että pitää tyylistäni, hiuksistani tai mistä milloinkin. Se lämmittää mieltä ja noita hetkiä on onneksi rutkasti paljon enemmän kuin kateellisten, ymmärtämättömien, suvaitsemattomien tai yksinkertaisesti erilaisten ihmisten ala-arvoisia ja turhia kommentteja. Taannoin Sakaran juhlakeikalla joku about 18v neito tuli toteamaan että ihailee tyyliäni. Kerkesin hädintuskin kiittämään hämmennykseltäni kun hän jo toivotti iloista illanjatkoa ja jatkoi matkaansa. Omasta mielestäni tuollaisia ohimennen heitettyjä kohteliaisuuksia kuulee täällä perähikiällä todella harvoin, siis en pelkästään minä itse vaan ylipäätään. Koska joku teistä on kehunut jotain tuntematonta? Virtuaalimaailmaa ei nyt lasketa, vaan ihan kasvotusten kehunut :)

Noita ikäviä kommentteja on siis vaivaiset kolme, mutta niitä on kolme liikaa. Eli älkääpä tuomitko tutustumatta. Huora kiittää ja kuittaa.