Sivut

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kalapuikko vadelmaveneessä

Heyheyhey!

Kun tekee pelkkää yötyötä, ja viimeisimpään työputkeen on sisältynyt 56 työtuntia, niin voin vannoa että mitään kirjoitettavaa ei ole ollut. Eikä kyllä sitä ennenkään, peruspönötystä siellä täällä. Haa! Heurekassa kävin, jokseenkin pettymys se paljon puhuttu ruumisnäyttely. Oli niin hyvin säilyneitä että muovisilta näytti ruumiit ja elimet.

Eilen kävin suvun ja lainasuvun daamien kanssa syömässä ja teatterissa. Illan järjestänyt emäntä halusi viedä meidät pikkunälkään ravintola Juureen, ja käsky kävi että tyhjällä mahalla ei kannata tulla, koska kyseessä  on sapas-ravintola josta saa lähinnä pikkupurtavaa. Koska olen äärimäisen nirso, olin nokkela ja tarkistin ruokalistan etukäteen. Terävä havainto: täytyy syödä helvetin hyvin kotona... Ei ainuttakaan ravinnoksi sopivaa ruokaa!

Muuten kyllä pidin ravintelissa hauskaa, tässä yksi syy:


Kahtokee ny, vessassa oli PYYHKEITÄ!!! Oikeita pyyhkeitä. Voi jummijammi. En tiedä olenko sitten todella juntti vai mitä, mutta en ole ennen vastaavaan törmännyt. Paperipyyhkeet ja paskaista ilmaa hönkivä puhallin on paljon tutumpia.

Sitten lisää hilpeyden aiheita, eli itse ruoka. Visioni "pienistä sapaksista" oli kyllä se että annokset ovat pieniä, mutta nyt vittu oikeesti, jotain rajaa!

Alla näette kokin (ilmaisen) alkutervehdyksen; jotain kalasosetta, tilliä ja kurkkua. Annokseni säilyi koskemattomana.

Eräs seurueestamme tilasi käsintehdyn kalapuikon ja jotain sooseja.  Vertaa haarukan kokoon...

Nyt en muista mitä tää on?! En syönyt tätäkään.


Juustotarjotin! Nappasin tosta valkohomejuuston, ja sitä uskallan jopa kehua. Hyvää oli, mutta juustopalojen koko oli viinirypäleen tasoa...

Tiikerkakkua ja suklaajätskiä, tämä oli mun annos, ja oli muuten hyvää! Tosin kakkukin oli niin ohut että päivä paistoi läpi... Niin, ja tämä herkku tarjoltiin menun mukaan jossain luomukylmäpuristerypsiöljyssä tms, mutta vaadin saada rypsiöljyn erikseen, sillä en todellakaan halunnut ottaa sitä riskiä että öljy pilaa muuten hyvän paakkelsin. Yhden haarukallisen dippasin öljyyn, ja sanotaanko että jatkossa tiikerikakku ja rypsiöljy eivät eksy samalle lautaselle. Siitä en tiedä mitä tuo vaalea mössö oli, ei nimittäin lukenut menussa...

Olisin muutaman annoksen virallisen nimen tarkistanut menusta, mutta jaah - menyyy on näköjään tänään päivittynyt. Ei saa enää kalapuikkoa tai tiikerikakkua Juuresta :O


Tämän hupaisan ruokailun jälkeen suuntasimme KOM-teatteriin katsastamaan Vadelmavenepakolaisen. Hjuva pläjäys oli se :) !

Hämmästyttävää on se, että kerrankin muistin ottaa edes jonkinlaisen "kattokee kun mä oon kerrankin laittautunut" -kuvan, ja se on tässä:

Yleensä kuvat tuppaavat kiireessä unohtumaan, ja kiire oli nytkin... Mutta kun on viikon kulkenut lähinnä yön hämyssä, mukavat farkut jaloissa ja rento paita päällä, asusteena punaiset silmät ja silmäpussit, niin kesämekko ja pienet korot tuntuivat tavallistakin paremmalta :)

Semmosta. Huomenna näen elämäni ensimmäistä kertaa ketään nettituttua. Minä, "mä en kyllä tajua miten netissä muka voi tutustua keneenkään" -asenteella varustettu (entinen) introvertti, menen terassille ihmisen kanssa kenen kanssa olen keskustellut vain kirjoittamalla. Jännää :) ... Melko monessa blogissa ja muuallakin ihmiset näitä nettituttuja ja niistä muodostuneita ystävyyssuhteita hehkuttavat, joten kiinnostaisi tietää teidänkin kokemuksia? Oletteko tutustuneet johonkuhun netissä ja sitten tavanneet? Miten on mennyt, onko juttu luistanut vai myöntääkö joku että tapaaminen ei olekaan ollut niin hyvä menestys? Tämä kiinnostaa siksi, koska tässä asiassa lienen itse jokseenkin vanhanaikainen ja olen solminut tähän asti kaverisuhteita vain tapaamalla livenä jossain yhteydessä; töiden, harrastusten, kavereiden kautta tai muiden sattumusten summana. Joskus juttu luistaa ystävyydeksi asti, joskus ei :)

4 kommenttia:

  1. Eij, apua miten pieniä annoksia! :O Saatoin hieman naurahtaa tuolle kalapuikolle, oli varmaan täyttävää?;) Onneksi saitte ilmoituksen, et ei kannata tyhjällä mahalla lähteä.

    Mie oon useampaan ihmiseen tutustunu netissä, ja tavannu sitten, kaikki on menny hyvin! :) Yleensä jo tutustuessa huomaa, et kolahtaako vaiko ei, ja sit jos ei kolahda, niin kyl se keskustelu kuihtuu aika pian. Vaikka keskustelua kävis esim. s-postilla, yksäreillä taikka blogissa. Jos ajatukset menee yksiin, niin sitten varmasti viihtyy livenäkin, jos siis ehtii jutella sen verran, että tuntee toisen osapuolen suht hyvin eikä mitään kummallisuuksia oo ilmestynyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kalapuikko kyllä aiheutti itsessänikin suurta hilpeyttä :D Täyttävyydestä en itse tiedä, kun en sitä syönyt... Mutta kun kaikki olivat jotakin jo kotona syöneet, niin ainakaan teatterin aikana kukaan ei valitellut nälkää :)

      Kiitos vastauksesta :) On ilahduttavaa kuulla että tapaamiset ja tutustumiset on sujuneet hyvin!

      Poista
  2. Aivan ihana asu :) <3
    Itse olen tutustunut netin kautta muutamaan mukavaan blogajaan ja saanut heistä hyviä kavereita! :) Joten itselläni on ainakin hyviä kokemuksia!

    VastaaPoista

Sana on vapaa, kerro minulle ajatus tai kaksi :)