Sivut

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Senkin pervot

Aina joskus pistää silmään varsin huvittavia hakusanoja miten blogiini päädytään. Yleisimmät hakusanat kautta aikojen ovat ylivoimaisesti reisisaappaat ja pvc-hame (senkin pervot!!!), mutta tässä muutama harvinaisempi helmi viime viikoilta:

-huora illaksi
-saappaat tupakalla
-kaija koo nahkahousuissa
-kaikki vituttaa
-raisa+aine+sonata
-vituttaa
-huumorikuvia lomasta

Noita vitutuksen variaatioita on melko monia, joten mietin että pitääkö tässä nyt mennä itseensä ja a) lopettaa kiroilu b) pyrkiä olemaan ällöpositiivinen kaikessa.

Mites toi "saappaat tupakalla"? Kiinnostaisi kovasti tietää mitä sillä on haettu? Jonkinlaisia ohjeita vai täh...? Kaija Koo nyt on aika selvä tapaus, mutta sääli sitä joka on täältä toivonut löytävänsä kuvia Kaijasta :/ .
Se, mikä eniten nyt aiheutti hämmennystä ja pienen naurun pyrskähdyksen, on tuo "raisa+aine+sonata"... Jos joku Neiti Etsivä siellä nyt osaa selventää että mitäs vittua, niin palkitsen kyllä jollain papukaija-merkillä. 
Saatana! Mun piti lopettaa kiroilu!

Tässä kohtaa lienee oiva aasinsilta paneutua myös nimimerkkiini. Se on nimittäin myös sellainen mille välillä hymähtelen; blogia kun haetaan paljon mm. sanoilla "punainen skrapee", "punainenskabaree" ja "punainen skabee". Hauskoja variaatioita toki nuokin!
Mutta se Punaisen skarabeen tarkoitus:
Punainen lienee hyvin selvä; se on väri, ja se on väri mikä hiuksissani on ollut viimeiset ööh, ainakin kaksi vuotta. Punainen myös kuvastaa itselleni intohimoa. Skarabee taasen tarkoittaa pillerinpyörittäjää, joka on kovakuoriainen, sekä Egyptissä paljon käytetty amuletti ja onnen symboli. Omassa nimimerkissäni viittaan siis kovakuoriaisen sijaan lähinnä onneen, jota aina tarvitaan elämässä, mutta pillerinpyörittäjä on myös viittaus työhöni. Pillereitä tulee sairaalassa pyöriteltyä usein ihan kiitettävään tahtiin :) .



Eipä tässä sitten muuta, toivotaan että kaikki tähänkin tekstiin eksyvät löytävät jostain itselleen sen huoran illaksi, punainen skarabee ei sitä iloa tarjoile :)

maanantai 10. kesäkuuta 2013

SOA

Näitä Sauna-päivityksiä tulee varmaankin jokaiselta bloggaajalta joka siellä on ollut, mutta koska elämässäni ei  ole muuta jännää viime aikoina tapahtunut, niin laitanpa minäkin Saunasta muutaman sanasen ja kuvasen ;)

Nelikkomme vietti Saunassa kaikki molemmat kaksi päivää. Vaikka mukana oli muutama jemmapullo, niin tunnelmaa piti silti hakea baarin kautta ennen Ratinaan rantautumista. Virhe ehkä siinä mielessä, että autossa siemailtujen sidukoiden jälkeen parit tequilat ja mansikkamargaritat nousivat salakavalasti hattuun siinä vaiheessa kun jalkauduttiin festarialueelle, joten hetkinen meni kasaillessa itseään.






Hesari oli jo Nightwishin ja muutamat muut arvioinut, joten bändeistä totean vaan lyhyesti että Nightwish toimi. Mikään festarikeikka ei ole mielestäni koskaan ollut niin hyvä kuin yksittäisten bändien omat keikat (mieluiten sisätiloissa, akustiikan ja hämärän tunnelman takia), ja tämä koskee myös em. bändiä, mutta hyvä keikka silti, Janssen näytti kotiutuneen humppatukkien joukkoon ja auringonlasku toi myös oman mukavan fiiliksen keikan seuraamiseen ja tunnelmaan :) . Stam1na ei petä koskaan, Bodom veti hienosti kuin myös Opeth ja monet muut.

Lyhyt tarina minusta ja Volbeatista: Näin Volbeatin pari vuotta sitten Provinssissa, koska se sattui esiintymään juuri ennen  System of a Downia jota odotin kuin lapsena joulua. Olisin voinut jättää Volbeatin näkemättäkin tuolloin, koska parien radiohittien perusteella olin päättänyt että bändi on aivan paska. Ne radiohitit ovat Fallen ja Radio girl, joista olen edelleen vahvasti sitä mieltä että kamalaa kuraa. Niin että en sitten ollut bändiin perehtynyt silloin paremmin. Keikan aikana kuitenkin kuulostelin että "mjooh, näillähän on ihan hyviäkin biisejä". Kotona kuulostelin enemmän ja aloin tykkäilemään. Sitten alkoi jossain vaiheessa jo vituttamaan, että on se kumma kun bändi ei nyt voi tulla Suomeen kun mäkin olen päässyt sen makuun. Nyt se sitten tuli, ja nyt mä sitten petyin. Alkoi se vinkuminen kyllästyttämään about keikan puolivälissä. Jätkä eilen veti melko vakuuttavasti pätkät Rammsteinia ja Judas Priestia, mutta silti honottaa sillä omalla soundillaan kaikki biisit alusta loppuun. Mä olisin ihan mieluusti kuullut koko loppukeikan niitä Rammstein-covereita, niissä sentään oli jotain potkua eikä sellaista lobotomia-meininkiä (mitä muuten Volbeatin uusin levy on alusta loppuun)... Että notta ei nyt tee taas hetkeen mieli kuunnella Volbeatia :)


Kaverin kanssa tuli kokeiltua myös sumopainia, kovin hehkeä olo puvussa, jonka kanssa ei pääse edes itse ylös maasta :P Arvatkaapa kauanko meidän matsi kesti niissä promilleissa... Tasapaino, mikä se on?


Sunnuntaina oli vähän väsyneempi tunnelma, mutta siitäkin selvittiin.

Tekisi kovasti mieli vedota krapulaan, että ei tarvitsisi hilautua tänään(kään) lenkille, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että vaikka olinkin hetkittäin maistissa viikonloppuna, niin ensimmäisiäkään krapulan oireita ei ole näkynyt. Syy lenkki-pakolle on se, että melko tarkalleen kuukauden päästä pitäisi jaksaa soutaa 60km kirkkoveneellä, ja mitä lähemmäs tuota tuomionpäivää mennään, sitä enemmän hirvittää se että kuolema korjaa allekirjoittaneen tästä elämästä jo siinä matkan puolivälissä. Ei ole meinaan lenkkeilyt tai muut kestävyys-lajit inspiroineet tänä(kään) keväänä. Salilla olen kyllä käynyt, ja -ilman mitään tarkoitusta harrastaa itsekehuskelua- oon kyllä aika jipoissa siitä että yläkropassa jopa näen (tai kuvittelen näkeväni) lihaksia! Se ei silti auta soutuhommissa maaliin asti.

Jään kuitenkin vielä hetkeksi sohvan nurkkaan miettimään sitä lenkkeilyä...

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ennen oli ennen...

Muutama päivä takaperin olin mukavasti spotifyn ja matkakaiuttimen kanssa takapihalla paahtamassa itseäni. Olisin halunnut kuunnella Toolia, mutta kyseinen yhtye ei ole vieläkään antautunut Spotifyn riistomaailmaan. Ensin se vitutti, sitten aloin miettimään miten mahtavaa oli ennen muinoin ostaa/saada/polttaa joku levy minkä on jo pitkään halunnut. Nyt on kaikki niin käden ulottuvilla, että unohtuu hommasta se arvostus-puoli välillä kokonaan.

Muistan erään mökkireissun about seitsemän-kahdeksan vuoden takaa: Kavereiden kanssa lähdettiin mökille, ei ollut silloin vielä nettiä kännyköissä, ja cd-soitinkin oli muistaakseni jäänyt kotiin. Radio sentään mökiltä löytyi. Siinä sitten saunottiin ja jostain tuli aivan käsittämätön ysäri-vimma ja fiilisteltiin ja muisteltiin kultaisia varhais-teinivuosia. Mutta koska matkassa ei tosiaan ollut ysärimusiikkia, oli ainoa vaihtoehto soittaa radion toive-iltaan. Miettikää; siinä saunan jälkeen muutaman promillen humalassa jonotat radiolinjoille, että saat kuulla Dazen Superheron. Mutta voi jumalauta sitä fiilistä, kun puhelun jälkeen päivystettiin radion äärellä ja vihdoin biisi pärähti soimaan. Siinä oli kuulkaas tunnelmaa kerrakseen!


Vielä jos mennään ajassa taaksepäin pari valovuotta, niin muistan oikein hyvin senkin kauden, kun naperona ei ollut rahaa ostaa yhtäkään levyä, ja silti oli pakko saada ne parhaat biisit itselleen. Kasettisoitin toimi tähän tarkoitukseen pirun hyvin, oi oi mikä fiilis kun onnistuit taltioimaan yhden biisin kasetille ensisekunneista asti!

Samanlaista fiilistelyä ja tunnelmointia oli -etenkin näin jälkikäteen ajateltuna- myös tv:n seuraamisessa. Ei ollut tallentavia bokseja eikä nettitelkkuja joista olisi voinut katsoa sarjat silloin kun itseä huvitti. Ainoa hätäratkaisu oli VHS, ja siinäkin oli se ongelma että aina piti jonkun muistaa laittaa nauhoitus päälle... Jälkikäteen koen sen melko nostalgiseksi, että viikon odotus palkittiin kun vaikka puhtaat valkeat lakanat pärähti ruutuun uuden jakson kera. Ei voinut katsoa etukäteen netti-tv:stä eikä jälkikäteen boksilta koska olit unohtanut sen telkkarista katsoa. Piti olla tarkka kuin porkkana. Oli muuten ohjelmatkin muinoin laadukkaampia kuin nyt... Tai ainakin väitän näin, koska tällä hetkellä en seuraa yhtäkään sarjaa. Enkä muuten omista tallentavaa boksiakaan.

Vähän sama homma esim facebookin kanssa: Valitettavan paljon tulee itsekin vaihdettua kuulumisia lähinnä sen välityksellä, sen sijaan että soittaisi kaverille. Puhelut ovat paljon sisältörikkaampia ja jotenkin henkilökohtaisempia, kuin ruudulle ilmestyvä "heippa, mitä kuuluu?" -viesti. Toki puheluitakin tulee harrastettua, onneksi, ja usein ilahdun jos puhelin odottamatta soi ja linjojen päässä kuulen tervehdyksen "ei mulla mitään asiaa ollut, ajattelin vaan soitella".

Nykyiset pelit ja vempeleet helpottavat yhteydenpitoa ja viihde-maailman seuraamista, ja toki sitä musiikkiakin tulee kuunneltua huomattavasti paljon laajemmin kun kaikki on käden ulottuvilla. Olen myös äärimäisen kiitollinen Spotifysta (josta maksan, koska haluan edes jotain korvausta antaa muusikoille, vaikka tiedän että korvaus Spotifysta on aivan naurettavan olematon), koska olen aina pitänyt enemmän listoista joiden sisällön saan itse päättää, toisin kuin cd:n kuuntelussa. MUTTA, se fiilis... Se fiilis kun saat uunituoreen levyn käteen, laitat sen soittimeen ja kuuntelet... Tai kiirehdit kaupasta kotiin ehtiäksesi sohvalle hyvään asentoon lempiohjelmasi alkaessa juuri... Oi oi!

Ja sitten se Tool. Onneksi sentään youtubesta löytyy!


Tälläinen nostalginen olo tällä kertaa :)

Haaste

Lady Satin nakkasi minua haasteella ja yövuoroni ratoksi ajattelin siihen samantien vastailla sen mitä osaan :)

Sitä ennen kuitenkin kiitos; huomasin että pieni ja vaatimaton blogini on saanut uusia lukijoita lähiviikkoina. On ilahduttavaa jos turinointini jotakuta miellyttää ja jos blogia jaksaa seurata. Edelleen suhtautumiseni bloggailuun on hyvin vaihtelevaa, välillä tekisi mieli lyödä rukkaset tiskiin kun en osaa edes itselleni selittää miksi kirjoitan blogia, toisinaan taas on hetkiä jolloin on erittäin mukava raapustella jotain tekstiä kuvien kera. En kirjoita blogia miellyttääkseni ketään (en toki myöskään loukatakseni ketään!), mutta jos jolla kulla on ideoita, aiheita tai mitä tahansa muuta sanottavaa niin sana on vapaa :)


Mutta mennäänpäs sitten asiaan, eli se haaste:

1. kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja joka haasteen sinulle antoi.
2. Valitse 5 blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja jätä kommentti blogin omistajalle
3. Toivo, että ihmiset, jotka olet haastanut, jakaisivat haastetta eteenpäin.

*Kiittää Lady Satinia*

*Pohtii keille haasteen heittää*'

*Toivoo ja puhaltaa kuvitteellisen kynttilän*

5 Asiaa joita tarvitset päivittäin:
- Kahvi
- Tupakka
- Puhelin
- Musiikki
- Vesi

5 Kirjaa joita suosittelet:
- Suzanne Collins; Nälkäpeli (trilogia)
- E. L. James; Fifty Shades (koko sarja)
- Juha Vuorinen; Juoppohullun päiväkirja (kaikki, helvetin hyvää junttihuumoria!)
- Torey Hayden; Tiikerin lapsi
- Nikki Sixx; Heroiinipäiväkirja

5 materialistista joululahjatoivetta:
- Kengät
- Hajuvesi
- Suklaata (daah, joulu ilman Wiener nougatia on kuin kesä ilman aurinkoa)
- Hepeneitä
- Lahjakortteja (en tiedä meneekö tämä materian piiriin...?)

On muuten välikommenttina sanottava, että vaikka pidän aivan mielettömästi lahjoista, niin nyt oli vaikea keksiä mitään materiaalia. Pidän eniten lahjoista, joiden vuoksi antaja on miettinyt mistä minä pitäisin. Haluaisin kyllä saada vaikka mitä, kuten uusia huonekaluja, lähteä matkalle jne, mutta ne eivät ole asioita joita haluan lahjaksi toivoa. Ajatus ja tunne on tärkeintä, ei hintalappu.

5 Paikkaa jossa haluaisit käydä:
- Saksa
- Praha
- Malediivit
- Savanni (ihan sama missä, kunhan on kaikki eläimet nähtävillä ja saan istua paniikissa jeepissä kun sarvikuono hyökkää)
- Autio paratiisisaari (koordinaateilla ei väliä tälläkään, kunhan on silkinpehmeä hiekkaranta, kirkas vesi ilman kaloja, palmut rannalla ja läsnä ei ketään)

5 Adjektiivia jotka kuvaavat sinua:
Tämä on minulle aina sellainen hirttosilmukka-fiilis että hmm... itsensä kuvailu on ehkä vaikeinta...
- Ailahtelevainen
- Stressaava
- Empaattinen
- Mietteliäs
- Herkkä (nyt se on ääneen sanottu)

5 Elämänohjetta jotka antaisit muille:
En yksinkertaisesti voi antaa elämänohjeita, jotka olisivat kaikille sopivia. Jollekin voisin sanoa että ole oma itsesi, kun taas jollekulle toiselle voisin sanoa että täytyy ajatella myös muita... Voisin sanoa myös että elä elämääsi, mutta en halua että kukaan elää elämäänsä väärällä tavalla. Ehkäpä sanon vain että 
opettele tuntemaan itsesi; sitten oivallat loputkin asiat :)