Sivut

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ennen oli ennen...

Muutama päivä takaperin olin mukavasti spotifyn ja matkakaiuttimen kanssa takapihalla paahtamassa itseäni. Olisin halunnut kuunnella Toolia, mutta kyseinen yhtye ei ole vieläkään antautunut Spotifyn riistomaailmaan. Ensin se vitutti, sitten aloin miettimään miten mahtavaa oli ennen muinoin ostaa/saada/polttaa joku levy minkä on jo pitkään halunnut. Nyt on kaikki niin käden ulottuvilla, että unohtuu hommasta se arvostus-puoli välillä kokonaan.

Muistan erään mökkireissun about seitsemän-kahdeksan vuoden takaa: Kavereiden kanssa lähdettiin mökille, ei ollut silloin vielä nettiä kännyköissä, ja cd-soitinkin oli muistaakseni jäänyt kotiin. Radio sentään mökiltä löytyi. Siinä sitten saunottiin ja jostain tuli aivan käsittämätön ysäri-vimma ja fiilisteltiin ja muisteltiin kultaisia varhais-teinivuosia. Mutta koska matkassa ei tosiaan ollut ysärimusiikkia, oli ainoa vaihtoehto soittaa radion toive-iltaan. Miettikää; siinä saunan jälkeen muutaman promillen humalassa jonotat radiolinjoille, että saat kuulla Dazen Superheron. Mutta voi jumalauta sitä fiilistä, kun puhelun jälkeen päivystettiin radion äärellä ja vihdoin biisi pärähti soimaan. Siinä oli kuulkaas tunnelmaa kerrakseen!


Vielä jos mennään ajassa taaksepäin pari valovuotta, niin muistan oikein hyvin senkin kauden, kun naperona ei ollut rahaa ostaa yhtäkään levyä, ja silti oli pakko saada ne parhaat biisit itselleen. Kasettisoitin toimi tähän tarkoitukseen pirun hyvin, oi oi mikä fiilis kun onnistuit taltioimaan yhden biisin kasetille ensisekunneista asti!

Samanlaista fiilistelyä ja tunnelmointia oli -etenkin näin jälkikäteen ajateltuna- myös tv:n seuraamisessa. Ei ollut tallentavia bokseja eikä nettitelkkuja joista olisi voinut katsoa sarjat silloin kun itseä huvitti. Ainoa hätäratkaisu oli VHS, ja siinäkin oli se ongelma että aina piti jonkun muistaa laittaa nauhoitus päälle... Jälkikäteen koen sen melko nostalgiseksi, että viikon odotus palkittiin kun vaikka puhtaat valkeat lakanat pärähti ruutuun uuden jakson kera. Ei voinut katsoa etukäteen netti-tv:stä eikä jälkikäteen boksilta koska olit unohtanut sen telkkarista katsoa. Piti olla tarkka kuin porkkana. Oli muuten ohjelmatkin muinoin laadukkaampia kuin nyt... Tai ainakin väitän näin, koska tällä hetkellä en seuraa yhtäkään sarjaa. Enkä muuten omista tallentavaa boksiakaan.

Vähän sama homma esim facebookin kanssa: Valitettavan paljon tulee itsekin vaihdettua kuulumisia lähinnä sen välityksellä, sen sijaan että soittaisi kaverille. Puhelut ovat paljon sisältörikkaampia ja jotenkin henkilökohtaisempia, kuin ruudulle ilmestyvä "heippa, mitä kuuluu?" -viesti. Toki puheluitakin tulee harrastettua, onneksi, ja usein ilahdun jos puhelin odottamatta soi ja linjojen päässä kuulen tervehdyksen "ei mulla mitään asiaa ollut, ajattelin vaan soitella".

Nykyiset pelit ja vempeleet helpottavat yhteydenpitoa ja viihde-maailman seuraamista, ja toki sitä musiikkiakin tulee kuunneltua huomattavasti paljon laajemmin kun kaikki on käden ulottuvilla. Olen myös äärimäisen kiitollinen Spotifysta (josta maksan, koska haluan edes jotain korvausta antaa muusikoille, vaikka tiedän että korvaus Spotifysta on aivan naurettavan olematon), koska olen aina pitänyt enemmän listoista joiden sisällön saan itse päättää, toisin kuin cd:n kuuntelussa. MUTTA, se fiilis... Se fiilis kun saat uunituoreen levyn käteen, laitat sen soittimeen ja kuuntelet... Tai kiirehdit kaupasta kotiin ehtiäksesi sohvalle hyvään asentoon lempiohjelmasi alkaessa juuri... Oi oi!

Ja sitten se Tool. Onneksi sentään youtubesta löytyy!


Tälläinen nostalginen olo tällä kertaa :)

2 kommenttia:

  1. Vitsit, mä oon pitkään miettiny ja ettiny yhtä biisii mutku en muistanu kenen se on ja nyt se löyty, siis toi pot, kiitos! :D

    VastaaPoista

Sana on vapaa, kerro minulle ajatus tai kaksi :)