Sivut

maanantai 23. syyskuuta 2013

Hajanaisia kuvia & kuulumisia

Noniin. Täällä ollaan taas. Ennen kuin tänään kampesin itseni yövuoroon, räpsin pitkästä aikaa muutamia kuvia. Ensin olin että jees, näistä tuli varmaan ihan hyviä. Kunnes sitten katsoin kuvia koneelta. Ilmeisesti ei kannata ottaa kuvia jos on edellisenä iltana vähän höperehtinyt tequilaa ja viiniä monopoli-illan tiimellyksessä. Heitin muistitikulle kuitenkin muutamat fotot mukaan, notta saa tämä pienen pieni blogini hieman eloa :)

Otetaan sellainen pikakelaus kuukauden kuulumisista: Syksy vituttaa. On kylmää, sataa vettä, ei ole valoa tarpeeksi. Joo joo ruska on kaunista ja raikas sateenjälkeinen tuoksu ja blaablaablaa, mutta se ei lohduta. Voisin käpertyä puoleksi vuodeksi johonkin lämpöiseen koloon ja heräillä sitten huhtikuussa. Jouluna voisin olla hereillä pari päivää kinkun takia. Ja välillä muutenkin jos on mukavia menoja, mutta pääasiallisesti voisin nukkua ja skipata tämän synkän ajan. Syys-aiheisia postauksia on puolesta ja vastaan niin kovasti että ei aleta nyt tästä jaarittelemaan sen enempiä :)

Ankean alkusyksyn piristysruiskeena on toiminut mm. PMMP:n Tavastian keikka, hurjan hieno meno ja tiivis tunnelma oli roikkua yläkerran hattuhyllyn kattorakenteissa. Muistoksi sain hiestä läpimärät vaatteet ja lasivillaiset rystyset. Yeah.

Viime viikonloppuna oli perinteikäs rock-risteily kaikkine etko-perinteineen. Kamera ei silläkään reissulla näytellyt pääosaa, enkä kyllä ollut niillä promilleilla mitenkään edustavan näköinenkään.
Mutta laitetaan nyt silti parit kännykkäkuvat kehiin, noin niinku fiilistelyn vuoksi :P

 Homoämmä yllätti taannoin positiivisesti näillä ylläolevan kuvan aitonahkaisilla housuilla, jotka sujautin jalkoihin menopäivänä. Kuvassahan erottuu selkesti että housut ovat mustat... Nahkaisen materiaalin ja yksityiskohdat joudutte kuvittelemaan paskasta kännykkälaadusta johtuen itse :)


Illalla uudet saappaat pääsivät käyttöön, saappaatkin melkein näkyy ja erottuu kuvassa :D ... Näette myös viipaleen rakkaasta ystävästäni, joka tuskin haluaa osalliseksi blogiani joten hänet on rajattu pois.

Taidan olla vähän aikaani jäljessä, kun vasta nyt olen havahtunut siihen että kynnet voisivat joskus olla jotain muutakin kuin yksivärisen punaiset? Tai olen mä sentään joskus kynsitarroilla ja eri värisillä lakoilla leikitellyt, mutta että vallan lakkaisi jänniä kuvioita... Joten heittäydyin menneellä viikolla hurjaksi ja kokeilin jotain uutta. Pientä treeniä vaatinee vielä mutta hey, tein nämä sentään ihan itte, ihan omiin kynsiini ;)

Niin ja koska olen aikaani jäljessä ja liian sokaistunut käyttämään vain tiettyjä värejä/tiettyjä lakkoja, niin glitterinä sai toimia paremman puutteessa askarteluliima. Toimii muuten helvetin hyvin! Hyvin sai töpöteltyä vanupuikolla (kuka tässä mitään erikois-vehkeitä tarvii...) glitter-liimat kynsien päihin.

... Ja tälläistä korsettikyhäelmää kokeilin eräänä päivänä. Mietin että millä helvetillä saan ton mustan värin levitettyä kapeana viiruna. Kaivelin kaappeja ja otin vanhan eye-linerin tai siis sen sivellin-osan (?!) ja vóila!


Jatketaan epämääräisillä ja hajanaisilla kuvilla. Joskus muinoin oli Lady Satin -bloggaajan blogissa puhetta hiuksista ja yritin selittää helppoa lettikampausta ja lupasin joskus laittaa kuvaa omaan blogiini. Joten Lady Satin, tässä se nyt on :D Ja siulla kun on upean pitkät hiukset niin voit tehdä latvoille vaikka mitä kivaa, mä päädyin tällä kertaa vaan kääntämään ne pinnillä piiloon :) Älkää antako juurikasvun ja epämääräisten hapsukoiden häiritä... Köh...





Kengät! Uudet kengät! Fanfaarit niille... Nämä ihanat nyörinilkkurit löytyi Brandokselta, ja näillä 8cm koroilla tuntuisi olevan melko leppoisaa kävellä ankeassa syys-säässä :)

Ja sitten vielä jotain tämän päivän kuvasaastetta. Sekavan päivityksen myötä mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :)

 Kuvissa uutukainen korsetti jonka on yksi harvoista naamiksen kirppislöydöistäni.
Toppi löytyi EMP:lta ja on vallan passeli korsettien kanssa :)
Kynähame löytyi pilkkahintaan homoämmältä.



torstai 19. syyskuuta 2013

Hyväntekeväisyyttä vai karhunpalveluksia?

Heipä hei pitkästä aikaa :) ! Blogissa on pidellyt hiljaista johtuen yksinkertaisesti ajan ja mielenkiinnon puutteesta. Kuvia ja kuulumisia luvassa seuraavassa jaksossa, nyt kuitenkin painavaa mielipide-asiaa.

Eilen naamiksen etusivu täyttyi illan aikana lukuisista Elämä lapselle -konsertin innoittamista päivityksistä. Päivityksissä surkuteltiin sairaiden lasten kohtaloa tai oltiin kiitollisia siitä miten hyvin omalla perheellä on asiat. Itse en kyseistä ohjelmaa katsonut, mutta surulliseksi tulin siitä että hyvinvointivaltiossa kerätään rahaa noinkin tärkeään asiaan lahjoituksilla.

Ennen kuin jatkan, kerron että oma kummipoikani vietti elämänsä ensimmäiset viikot sairaalassa, niistä ensimmäiset päivät teholla taistellen hengestään. Oli sydäntäriipivää nähdä pieni elämän alku kahlittuna lukuisiin letkuihin ja monitoreihin. Joten kyllä; olen lapseton mutta en sydämetön, arvostan suunnattomasti sitä hoidon tasoa, osaamista ja myös lahjoitusvaroja.

MUTTA MUTTA... En sen tarkemmin tiedä, mihin eilisellä konsertilla tänä vuonna erityisesti kerättiin varoja, mutta useana vuonna varoja on suunnattu mm. uusien keskoskaappien, valvontalaitteiden ja monitorien hankintaan. Ohjelmassa sitten näytetään kuinka Pirjo-Petterin elämä käynnistyi lahjoitusvaroin hankitussa keskoskaapissa, tai kuinka syöpää sairastava Liisa-Einari ei tulisi toimeen ilman kuljetettavaa happilaitetta. En kertakaikkiaan suostu uskomaan, että maassamme yksikään lapsi jää ilman tärkeää hoitoa tai ilman keskoskaappia! Budjetit on tiukalla ja rahahanat suljettu joka puolella, mutta ei sentään niin tiukkaa ole, että raha menisi ihmiselämän edelle. Antaisin varmaankin mielelläni Elämä lapselle -konsertin tyylisiin keräyksiin rahaa, jos rahat suunnattaisiin vaikkapa vanhempien asuntolan rakentamiseen tms tuki-/oheistoimintaan. Elintärkeiden laitteiden hankintaa ei saa rahoittaa sillä että luodaan katsojalle syyllinen olo.
Lastensairaalan rakentaminen lahjoitusvaroin on vieläkin käsittämättömämpi juttu. Valtiolla ja kunnilla ei kuulemma sellaiseen ole varaa, mutta uuteen musiikkitaloon Helsingissä kyllä oli, ja se saatanan Guggenheim-museokin vilahteli taas otsikoissa. Voi oksennus sentään.


Aivan eri kategoriaan mennään mutta rahassa silti pysytään. Kehitysapu. Onko kukaan kuullut että Plan-kummilapsille lähetetyt värikynät tai riisinjyvät olisi olennaisesti parantaneet lapsen tai kylän elämänlaatua? Mielestäni on hyvin lyhytkatseista suunnata suuri ja näkyvä osa kehitysavusta tälläiseen. Huomautan tässä välissä että en ole mitenkään paneutunut kehitysapuun, mututiedolla ja mututuntumalla mennään, mutta toivon että kukaan ei nyt vedä niitä palkokasveja nokkaansa, rakentava palaute ja faktatieto on toki tervetullutta!
AIDS rehottaa, ruokaa on liian vähän, lapset näkevät nälkää, perheillä ei ole varaa kouluttaa lapsiaan jne jne... Mielestäni melko yleisiä kehitysmaiden ongelmia? Rahaa ja apua syydetään sitä tarvitseville, mutta onko kehitysmaan väkeä velvoitettu mihinkään toimiin oman hyvinvointinsa edistämiseksi? Tämä on ehkä jonkun mielestä brutaali ajatus, mutta miten olisi miesten sterilisointi? Sterilisoidaan vaikka AIDS:ia kantavat miehet. Nälkää näkevän maan ylikansoittuminen loppuu ja ennen kaikkea sairauden levittäminen jälkipolviin loppuu, tai ainakin vähenee.
Jatkuvasti tehtaita myydään Kiinaan ja muualle maailmalle, mitäpä jos joku veisi tehtaan ja teknologian kehitysmaahan? Loisi työtä? Työtä jonka turvin perheellä olisi varaa kouluun ja parempaan ruokaan?
Ja mitäpä jos joku vielä valvoisi, että raha menee oikeaan paikkaan? Kaveri kertoi taannoin dokumentista, jossa kaksi muistaakseni norjalaista insinööriä vei "bambukylään" generaattorin, lähinnä koulutoimintaa varten. Lopulta generaattoria oli käytetty rehtorin omaan luksukseen ja muistaakseni rehtori oli siirtänyt generaattorin omaan kotiinsa... YEAH SAATANA!

Väsymyksestä johtuen edellä mainittu teksti taitaa olla lähinnä hajanaisia ajatuksia sieltä täältä, mutta näillä mennään :) Viihteellisempää tekstiä tulossa heti kun runosuoni taas kukkii ja jaksan ensin kameran edessä pyörähtää uusien hankintojen kanssa.