Sivut

torstai 19. syyskuuta 2013

Hyväntekeväisyyttä vai karhunpalveluksia?

Heipä hei pitkästä aikaa :) ! Blogissa on pidellyt hiljaista johtuen yksinkertaisesti ajan ja mielenkiinnon puutteesta. Kuvia ja kuulumisia luvassa seuraavassa jaksossa, nyt kuitenkin painavaa mielipide-asiaa.

Eilen naamiksen etusivu täyttyi illan aikana lukuisista Elämä lapselle -konsertin innoittamista päivityksistä. Päivityksissä surkuteltiin sairaiden lasten kohtaloa tai oltiin kiitollisia siitä miten hyvin omalla perheellä on asiat. Itse en kyseistä ohjelmaa katsonut, mutta surulliseksi tulin siitä että hyvinvointivaltiossa kerätään rahaa noinkin tärkeään asiaan lahjoituksilla.

Ennen kuin jatkan, kerron että oma kummipoikani vietti elämänsä ensimmäiset viikot sairaalassa, niistä ensimmäiset päivät teholla taistellen hengestään. Oli sydäntäriipivää nähdä pieni elämän alku kahlittuna lukuisiin letkuihin ja monitoreihin. Joten kyllä; olen lapseton mutta en sydämetön, arvostan suunnattomasti sitä hoidon tasoa, osaamista ja myös lahjoitusvaroja.

MUTTA MUTTA... En sen tarkemmin tiedä, mihin eilisellä konsertilla tänä vuonna erityisesti kerättiin varoja, mutta useana vuonna varoja on suunnattu mm. uusien keskoskaappien, valvontalaitteiden ja monitorien hankintaan. Ohjelmassa sitten näytetään kuinka Pirjo-Petterin elämä käynnistyi lahjoitusvaroin hankitussa keskoskaapissa, tai kuinka syöpää sairastava Liisa-Einari ei tulisi toimeen ilman kuljetettavaa happilaitetta. En kertakaikkiaan suostu uskomaan, että maassamme yksikään lapsi jää ilman tärkeää hoitoa tai ilman keskoskaappia! Budjetit on tiukalla ja rahahanat suljettu joka puolella, mutta ei sentään niin tiukkaa ole, että raha menisi ihmiselämän edelle. Antaisin varmaankin mielelläni Elämä lapselle -konsertin tyylisiin keräyksiin rahaa, jos rahat suunnattaisiin vaikkapa vanhempien asuntolan rakentamiseen tms tuki-/oheistoimintaan. Elintärkeiden laitteiden hankintaa ei saa rahoittaa sillä että luodaan katsojalle syyllinen olo.
Lastensairaalan rakentaminen lahjoitusvaroin on vieläkin käsittämättömämpi juttu. Valtiolla ja kunnilla ei kuulemma sellaiseen ole varaa, mutta uuteen musiikkitaloon Helsingissä kyllä oli, ja se saatanan Guggenheim-museokin vilahteli taas otsikoissa. Voi oksennus sentään.


Aivan eri kategoriaan mennään mutta rahassa silti pysytään. Kehitysapu. Onko kukaan kuullut että Plan-kummilapsille lähetetyt värikynät tai riisinjyvät olisi olennaisesti parantaneet lapsen tai kylän elämänlaatua? Mielestäni on hyvin lyhytkatseista suunnata suuri ja näkyvä osa kehitysavusta tälläiseen. Huomautan tässä välissä että en ole mitenkään paneutunut kehitysapuun, mututiedolla ja mututuntumalla mennään, mutta toivon että kukaan ei nyt vedä niitä palkokasveja nokkaansa, rakentava palaute ja faktatieto on toki tervetullutta!
AIDS rehottaa, ruokaa on liian vähän, lapset näkevät nälkää, perheillä ei ole varaa kouluttaa lapsiaan jne jne... Mielestäni melko yleisiä kehitysmaiden ongelmia? Rahaa ja apua syydetään sitä tarvitseville, mutta onko kehitysmaan väkeä velvoitettu mihinkään toimiin oman hyvinvointinsa edistämiseksi? Tämä on ehkä jonkun mielestä brutaali ajatus, mutta miten olisi miesten sterilisointi? Sterilisoidaan vaikka AIDS:ia kantavat miehet. Nälkää näkevän maan ylikansoittuminen loppuu ja ennen kaikkea sairauden levittäminen jälkipolviin loppuu, tai ainakin vähenee.
Jatkuvasti tehtaita myydään Kiinaan ja muualle maailmalle, mitäpä jos joku veisi tehtaan ja teknologian kehitysmaahan? Loisi työtä? Työtä jonka turvin perheellä olisi varaa kouluun ja parempaan ruokaan?
Ja mitäpä jos joku vielä valvoisi, että raha menee oikeaan paikkaan? Kaveri kertoi taannoin dokumentista, jossa kaksi muistaakseni norjalaista insinööriä vei "bambukylään" generaattorin, lähinnä koulutoimintaa varten. Lopulta generaattoria oli käytetty rehtorin omaan luksukseen ja muistaakseni rehtori oli siirtänyt generaattorin omaan kotiinsa... YEAH SAATANA!

Väsymyksestä johtuen edellä mainittu teksti taitaa olla lähinnä hajanaisia ajatuksia sieltä täältä, mutta näillä mennään :) Viihteellisempää tekstiä tulossa heti kun runosuoni taas kukkii ja jaksan ensin kameran edessä pyörähtää uusien hankintojen kanssa.

2 kommenttia:

  1. Todella hyvä ja ajankohtainen teksti!!:) itse olen elämäni ensimmäisen elinvuoteni elänyt helsingin sairaalassa happikoneessa ja arvostan täten myös sitä että täälä tosiaan panostetaan noihin laitteisiin jolla pidetää hengissä pienet elämänalut!! Mutta on aivan totta tuo, että miksei niitä saada automaattisesti ilman konsertteja? Tai että nekin tuotot suunnattaisiin johonkin isompiin hankkeisiin? Laajempiin asioihin mille olisi useammalle saman aikaisesti hyötyä?!!
    Enkä edes viitti alkaa paasaamaan tästä kreikan tukipaketeista tai juurikin tästä musiikkitalosta!! Hienoa että toisia autetaan mutta hoidettaisiin nyt edes ensin oman maan asiat kuntoon!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja kiitos myös kommentistasi :) !
      Noin pitkä sairaalassaolo on kyllä jo jotain, sitkeä sissi olet! Ja mukava että arvostuksesta huolimatta myös kyseenalaistat lahjoituksia/keräyskampanjoita, niissä on puolensa ja puolensa :)

      Poista

Sana on vapaa, kerro minulle ajatus tai kaksi :)