Sivut

tiistai 26. marraskuuta 2013

Loma on ihmisen parasta aikaa

Tattadaa, mä olen lomalla! Loma starttasi torstai-aamuna kun hymy korvissa kurvailin yövuorosta kotiin. Herättyäni alkoi kuitenkin hymy hyytyä ja realiteetit iski vasten unisia kasvojani; perjantaina firman pikkujoulut about sadalle janoiselle juhlijalle, ja minä osana järjestelytiimiä. En vaivaa yksityiskohdilla, mutta teräksinen tiimimme sai pikkujoulut hoidettua ja allekirjoittanut ehti järjestelyiden lomassa myös nauttia juhlatunnelmasta ja juomista.

Pikkujoulujen jälkeen olen vaipunut lomakoomaan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä että kaikki asiat hoituu helvetin hitaasti. Maanantaina ajattelin "ihan äkkiä" siivota vaatekaapin ja pakata myyntiin ne rievut, joita en käytä. Tällä hetkellä sängyn vieressä on vaateröykkiö, mikä odottaa sitä että tapahtuu seuraava askel ja jaksan kokeilla nuo artikkelit että mitä käytän ja mitä en... Köh... Jos vaikka seuraavalla lomalla sitten...

Lomasuunnitelmat tästä eteenpäin on auki; ehkä jatkan hitaista aamuista nauttimista, lipittelen siis pari-kolme tuntia kahvia, poltan tupakkaa ja selailen nettilehtiä. Tänään tuli todettua että talvi ei ole kätköilijän kulta-aikaa; edes palavat hermot ei lämmitä siinä vaiheessa kun näpit jäässä korkkailee jotain helvetin filmipurkkeja ja yrittää liukkaalla tiellä kipitellä nopeampaa tahtia että edes vähän lämpenisi olo.

Mutta niin, loma!  Seuraava kiinnekohta on lauantai, jolloin on tiedossa Mokoman keikka. Jumaleissön, Pillerinpyörittäjällä pyörii housut (tai hame) siinä kohtaa lujaa jos ilmoille kajahtaa Valapatto tai Kolmannen asteen kuulustelu. Siinä sitä on sellaista suomalaista mättöä riipivän kauniilla sanoilla että huhhahhei!

Mystisesti on vallitsevan vaatekaappikaaoksen keskelle taas uuttakin eksynyt, mutta kuten aiemmin sanoin, lomalla kaikki tapahtuu normaaliakin hitaammin, eli en ole kameran kanssa jaksanut tapella... Joten tässäpä nyt sitten kuvakiintiötä täyttämään se aiemmin ostamani toinen pitsimekko.



"Et saata tietää, et liioin ymmärtää
Kuinka kipeää, voi kieli tehdäkään
Kun murtuu kahle, pääsee irti ajatus
Tuo pelätty ja tarkoin varjeltu
Se haastaa valan, joka ammoin annettiin
Vannomalla ikuisuutta uhmattiin
Nyt lupaus on vain muisto menneestä
En hyväksy, pidän kiinni rippeistä"


3 kommenttia:

  1. Kaunis mekko ja istuu sinulle todella kauniisti!!^^

    VastaaPoista
  2. Tosi kaunis kuva siusta! Hitaat ja rauhalliset aamut kuullostaa kyllä hyvältä, mikäs siinä rentoutuessa.^^ Täälläpäin ei enää hirmuisen rauhallisia aamuja ole, kun pikku herra on ruennut nousemaan tukea vasten ja liikkumaan aikamoista vauhtia.:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) ! Voi eih, toivottavasti pikkumies kuitenkin tarjoaa vanhemmilleen iloa ja hymyä korvaukseksi rauhallisten aamujen varastamisesta :D

      Poista

Sana on vapaa, kerro minulle ajatus tai kaksi :)