Sivut

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Eikö tän otsikkokentän voisi jättää tyhjäksi?!

Blogini jatkaa hitaan kuolemansa tekoa, ainakin bloggaustahdistani päätellen :)
Hetkittäin on sellainen fiilis että olisi kiva kirjotella, mutta se hetki menee ohi joko väsymyksen tai kiireen vuoksi.

Teen omasta halustani tämän kevään ja kesän melko yöpainotteista työtä; meillä yötyöläiset valvovat viikon yöt putkeen, ja vapaita tulee vastaavasti viikon verran. Kuulostaa kivalta? Niinpä, siinäpä se porkkana miksi yötyötä halusinkin :P ... Sitten tulee se "mutta"... Kun valvoo viikon, kertyy siinä työtunteja päälle 80. Se on tuplasti enemmän kuin mitä "normaaleilla" työläisillä. Laskekaapa siitä paljonko jää vapaa-aikaa työviikoilla :D ... Neljältä herätys ja seiskalta kaupan kautta töihin. Kolmessa tunnissa ehtii käytännössä juomaan hitaat ja koomaiset aamukahvit, hieromaan unihiekat silmistä suihkussa, rapsuttamaan kissoja ja käymään salilla tai vaihtoehtoisesti hakemaan parit kätköt ulkoilun vuoksi. Kaikki kotiaskareet voi suosiolla unohtaa, ellei nyt sitten satu jäämään sen verran aikaa että ehtii edes pari lusikkaa tiskaamaan. Siinä musertuu äkkiä haaveet niistä viikon mittaisista ihanan rentouttavista vapaista, kun tajuaa miten törkeäksi pyykkivuori on kasvanut ja kun ruskea sohva on muuttunut harmaaksi kissankarvoista... Eli ei, aikaa ei tällä huikeella suunnitelmallani tullut yhtään lisää.

Edellämainitusta syystä johtuen siis myös bloggailut on jääneet, enkä ole kameraakaan jaksanut kaivaa esiin muutamien harvojen mutta mieluisien hankintojen taltioimiseksi.
Mutta koska kuvattomat kirjoitukset ovat ehkä hivenen kuivia, lainaan kuvaa Zalandon sivuilta:


Tattadadaa! Kengät! Korottomat kengät! Vanhat maihareiden tapaiset talvirönttöseni sanoivat sopimuksensa irti alkuvuodesta, ja päätin että ehkäpä ostan sitten kunnon maiharit, sellaiset joilla a) pysyy pystyssä ja b) jotka näyttävät siinä mielessä siedettäviltä että niitä kehtaa hyvillä mielin käyttää muuallakin kuin lähikaupassa ja töissä, niin että kengät ovat kuitenkin selkeästi arkikengät.
Aikani internettiä selattuani ja monta viikkoa pohdittuani turhauduin paskaan valikoimaan ja päätin panostaa näihin törkeän kalliisiin kenkuloihin. Luulen että aitoa nahkaa enemmän näissä maksoi tuo pienen pieni Harrikka-merkki, jolla ei itselleni ole kyllä mitään merkitystä.
Kengät saapuivat ja nyökkäilin niille hyväksyvästi; näyttivät kivoilta jaloissa ja myös tuntuivat mukavilta.
Muutamat kauppareissut niillä heitin ja totesin että edelleeen tuntuvat hyvältä käveltäessä, joten lähdin sitten about viiden kilometrin kätkölenkille kyseisissä poposissa. Jossain vaiheessa alkoi tuntumaan siltä että joku nyt ikävästi hiertää, mutta ei siinä joutanut jäädä ihmettelemään asiaa. Kätköreissu päättyi mystisesti baariin ja tapahtui kevyt humaltuminen, jolloin vielä vähemmän jaksoin miettiä jännää hiertymis-tunnetta. Kotiin päästyäni huomasin että ei sviddu, mullahan on kantapäät vereslihalla. Tämä tapahtui keskiviikkona. Torstaina iltavuorossa töissä sitten mietittiin että mitä tehdään kantapäille, joiden tulisi seuraavana iltana kestää Stam1nan keikka. Kollegoiden naamat olivat näkemisen arvoiset kun kantapäitäni esittelin, kuin myös seuraavina päivinä muutaman kaverin ilmeet kun sattuivat kantapääni näkemään. Eivät kuulemma koskaan olleet nähneet vastaavaa. En minäkään, enkä etenkään ole ennen kokenut sitä kuinka saatanan kipeät kantapäät voivat olla. Harmittaa että en tajunnut ottaa kuvaa muistoksi :D Rakkaan kollegan kanssa sitten viriteltiin sellaiset fyllingit ja suojukset että perjantain keikasta selvisin pienellä hampaiden kiristelyllä ja tequilan voimin (eri kengillä), mutta muutoin kantapäiden parantuminen otti parisen viikkoa. Edelleen käytän kenkiä vähän varovasti laastareiden kera, mutta kyllä niistä vielä hyvät käyttökengät saadaan!

Siinäpä ne olennaisemmat. Mitä tästä opimme; ei ole kenkien mukavuus taattu pelkän ulkomuodon ja hintalapun perusteella.

Semmoista. Joku muuten tässä taannoin tunnisti minut baarissa Pillerinpyörittäjäksi ja tuli juttusille asti, mikä oli ensimmäinen kerta ja siksi mainitsemisen arvoinen; hämmentävää sellainen, kun olettaa että blogia ei kovin moni lue :) 
Sain myös jokunen aika sitten haasteen Werewolfilta ja Lady Satinilta, mutta lykkään haasteeseen tarttumista ja pyrin ensin hoitamaan muutamat kuviot alta pois, jospa sitten muutaman viikon päästä ehdin aikaa vievään haasteeseen paneutumaan :)

2 kommenttia:

  1. Siistit kengät, varmasti niistä mukavat saat ajan myötä. ^^ Muutaman kerran käyny itellekki köpsösti jaloille, jos laittaa uudet kengät heti pitkiks ajoiks jalkaan mut onneks sittemmin on viisastunut ja muistaa sisäänajaa kengät ennen käyttöä kunnolla. :) Säästyy rakoilta ja vereltä, käyttökokemuskin on mukavampi sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä ne nyt jo alkaa paremmin muotoutumaan :)
      Ja järjestäen kaikki korkkarit ym sisäänajan aina, näiden kohdalla luotin liikaa siihen että mukavat kengät on heti mukavat, ensi kerralla taas viisaampi :P

      Poista

Sana on vapaa, kerro minulle ajatus tai kaksi :)