Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Geo-kätköily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Geo-kätköily. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kenkiä kenkiä minulle kenkiä!

Kävin muutama viikko sitten pikashoppailemassa. Meininki oli ostaa ihan äkkinopeasti ponnareita, joku hiuskoru ja Seppälästä tietyt sukkahousut ennen illanviettoa. Oli paha virhe mennä kauppakeskukseen, mä ihan vaan äkkinopeasti pyörähdin kauppakeskuksen läpi ja hupsista saatana, mukaan tarttui kahdet kengät!



En voinut vastustaa kun nämä Dinskon hyllystä huutelivat nimeäni. Ja perustelen ostostani sillä että perusmustia korkkareita en itseasiassa edes omista, ja näissä peruspopoissa sai niititkin kaupan päälle. Sold to me!



Päälleni vetäisin homoämmältä keväällä tilaamani tekonahkabyysat. Halvalla ei saa laatua, mutta ne istuu kuin hanska ja kiiltää sopivasti ja se riittää hyvien nahkahousujen kriteeriksi :)


Seuraavaksi nimeäni huudeltiin Mekassa. Allaolevat reisisaappaat/ylipolvensaappaat kuiskivat minua suuntaamaan kaupan perimmäiseen nurkkaan ja -50% alennuskyltti sinetöi alkavan suhteemme. Alennus johtui kakkoslaadusta, ja sovitettuani että saappaat hivelöivät jalkojani oikealla tavalla, suuntaisin myyjän luokse tomerana kyselemään että mitäs tämä kakkoslaatu näissä meinaa. Myyjä vakuutteli että kengissä ei muuta vikaa ole kuin se että sisävuori päästää väriä, että "niitä ei kannata valkoisten housujen kanssa käyttää". Arvatkaa huviksenne monetko valkoiset housut omistan... Niin että taas mentiin kassalle korttia höyläämään!







En jaksanut mittailla mutta arvioni mukaan molemmissa kengissä on korkoa abauttiarallaa 10cm, eli juuri sen verran että niillä pystyy ohuista koroista huolimatta kävelläkin melko ketterästi :) Saapaskuvissakaan en kehdannut alasti olla, joten keinonahkaisten saappaiden kuvausrekvisiitaksi valikoitui luonnollisesti tuo mekko, joka muuten on edullisesta hinnastaan huolimatta yksi vaatekaappini rakkaimpia aarteita. Pitkään olen uutta nahkamekkoa (mieluiten tällä kertaa aitoa nahkaa) metsästänyt mutta sopivaa yksilöä ei osu silmiin. Tai jos osuu, niin minun päälle se ei istu, sekin on sovittamalla koettu ja siitä masennuttu. Helvettiäkös minä tälle päärynäisyydelleni voin! Joko ei perse mahdu mekkoon tai sitten vyötärölle ja selkään jää liikaa reppuvaraa. 

Edellisessä postauksessa mainitsemani Jeesus ei tule! oletko valmis? -paita saapui alkuviikosta. Olin eilen lähdössä mummille kahvittelemaan kyseinen paita päällä, kunnes muistin että paikalla saattaa olla myös mummin sisko. Päätin säästää vanhan naisen nitroilta ja vaihdoin vaatteet, mutta illalla Jeesus-paita toimi geokätköily-paitana. Välillä unohdin paidan olemassaolon enkä huomannut seurata sainko mahdollisesti pahoja katseita, mutta toisaalta porukkaa oli alkuyöstä muutenkin hyvin vähän liikenteessä...

Olen löytänyt viime päivinä uuden ihastuksen. Ihastus liikkuu nimellä Dream Theater. Sattumalta törmäsin yhteen biisiin youtubessa ja mietin että ei helvetti, ei tämä ole Dream Theateria, DT on liian progressiivista tiluttelua. Sitten kuuntelin biisejä laidasta laitaan ja kyllä, niitä outoja tilutuksia löytyy paljon mutta voi jumaliste miten kauniita kappaleita hyvin paljon, harvoin osuu ja uppoaa kerralla näin hyvin!







Nyt lähden pihalle ihastelemaan ukkosta ja salamointia, näihin tunnelmiin, hyvää yötä :)

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Ei koskaan...?

Kyllä fakta on niin, että koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Olen melkoisen monta kertaa joutunut syömään mielikuvitushattuni...

"Mä en todellakaan ala koskaan pitämään blogia". Ja niinhän se on nähty miten siinä kävi ;)
Samantyylisiä kuolemattomia lausahduksia on vaikka kuinka, mutta siirtykäämme nykypäivään.

"Mä en ikinä kyllä osta kiilakorkoja, se on joko kunnon korot tai ei ollenkaan!". Ja niinhän siinä tietenkin kävi että taannoisella the Tall Ships Race -reissulla sellaiset ostin. Edellisellä viikolla löysin hurjan kivat ja törkeän halvat arkikengät muutaman sentin koroilla, ja ajattelin että jeespoks, nämä on just passelit kun joutuu pitkin Helsinkiä kävelemään. Ja sitten se hetki, kun tajuat että uudet "supermukavat" kengät hankaavat ja puristavat kun olet talsinut Helsingissä ehkä 50 metriä. Eli kenkäkauppaan mars. Kyrsi sen verran että siinä vaiheessa oli olennaisinta saada nopeasti halvat kengät joilla pystyy kävelemään. Kyseiset kiilat täyttivät molemmat kriteerit ja kenkien osto oli nopeasti suoritettu. Ne on muuten yllättävän kivat jaloissa, mutta en silti osta toisia kiiloja :P Ehkä...

Sitten se toinen "mä en koskaan"... Geo-kätköily. Ei mahtunut omaan pieneen ja rajoittuneeseen päähäni, että mitä järkeä on etsiä jotain purkkeja jostain tai ylipäätään pyöriä jossain metikössä suunnistamassa?! Tähän varmasti liittyy myös traumaattiset kokemukset peruskoulun suunnistuksista: käteen annettiin todella huonolla tulostimella tulostettu mustavalko-kartta, jossa oli mustetahroja ja jonka avulla sitten muka piti paikantaa jotain rasteja milloin mistäkin metsästä. Olen aivan varma että opettajilla ei ollut mitään hajua siitä minkä ryteikön kartan milloinkin meille raukoille jakoivat, sen verran random-touhua se samoilu oli ja muistelen että kaikki meistä löysi niitä rasteja ihan tuurilla kun tarpeeksi kauan lepikossa aikaa vietettiin. Kukaan ei koskaan selventänyt että millä logiikalla sitä karttaa olisi pitänyt tulkita, ja siitä aion olla ikuisesti katkera. Ylipäätään koululiikunta on tappanut innon niin moneen urheilulajiin että koululiikunta pitäisi ehkä lailla kieltää.

Mutta se geo-kätköily! Kaveri on sitä tässä harrastellut ja olen nauranut kuvitteelliseen partaani koko touhulle, mutta niinhän siinä kävi että viikko sitten kännipäissäni kävin hänen kanssaan hakemassa elämäni ensimmäisen kätkön. Ja seuraavana päivänä taas kännissä kätkölle. Hieno fiilis ottaa illan päätteeksi korkkarit pois ja talsia sillan alla tai ojassa horjuen ja etsien jotain purkkia, ja sitten saa raapustella nimen paperiin... Järkeä? Ei!  MAHTAVAA! Olen löytänyt uuden harrastuksen! Tuon viikonlopun jälkeen olen sitten muutaman kätkön etsinyt -ihan selvinpäin siis- ja yksi epäonnistuminenkin joukkoon mahtuu, mutta ei se mitään, hölmöläinen ei lannistu! Kunnes eksyy, senkin osaan muuten pirun hyvin.

Tänään käytiin ukon kanssa Porvoossa katselemassa pitkästä aikaa vanhaa kaupunkia ym. Hieno visioni kuvailla vanhoja rakennuksia kaatui siihen, että paikalla oli ehkä miljoona muutakin turistia, joten kuvat jäi vähiin. Maisemat ja rakennukset olivat silti mukavaa vaihtelua, vanhoja rakennuksia, suuria puita, kivimuureja ja muuta silmää miellyttävää :) 

Näissä pällistelykuvissa näkyy nuo uudet kiilakorot, mutta koska mitään sen ihmeempää ei kengissä ole eikä ne aiheuta itselläni mitään wow-kiljahduksia, niin en niitä se kummemmin esittele. Kuvien myötä, mukavaa viikonloppua itse kullekin :)