Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koskemattomat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koskemattomat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Reisisaappaita ja uusia värejä


Toisinaan spontaanius kostautuu, ja niin kävi viimeksi eilen kun läksin kaupasta ostamaan pistaasipähkinöitä, sillä mukaan tarttui myös hiusväri. Parin tunnin päästä kaikki punaiset hiukseni olivat tiessään ja pää on nyt synkeän musta. Vaikka hiusten väri on vuosien saatossa käynyt monet sävyt vaaleasta mustaan (joskin punainen ainoana "shokki"värinä), niin punaiseen ehdin kiintymään ja eilen tuntui siltä että tapoin oman identiteettini. Ei enää korneja "no se oli se punapää, kyl sä tunnistat kun näet", "palaaks täällä kun sun pää on niin punainen" ja "punapäät eivät pääse taivaaseen" -kommentteja niin työssä kuin vapaallakaan. Itkuhan siinä meinasi päästä, mutta nyt olen tuijotellut peiliin sen verran monta kertaa että en enää säikähdä uutta entistä kalpeampaa olemustani. Uskon silti että punainen tekee pikaisen paluun :)

Odottelen muuten että lähiaikoina saan jonkinmoisen "vuoden työllistäjä" -pystin, sillä olen tällä viikolla työllistänyt sekä postia että kauppoja, mikä nyt ei sinänsä ole uutta, mutta työllistin myös parkkipirkkoja kun jouluostos-reissu meni vahingossa humalan puolelle (työllistin siis myös juottoloita). Tiesittekö että Pirkot saavat (tosin varmasti paikkakunnastakin riippuen) euron bonuksen per kirjoitettu sakko? Toivon hartaasti että oma pirkkoseni syytää rahansa johonkin hyvin turhanpäiväiseen, se lämmittäisi mieltäni kovasti.

Ennen joutavanpäiväisiä kuvia on vielä kerrottava, että kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni yksin elokuvissa. Koska en ole Salkkareiden enkä Hobittien ystävä, vaihtoehtoisia elokuvia ei tälle spontaanille reissulle kovin montaa ollut. Päädyin pikaisen katselmuksen jälkeen pätkään nimeltä "Koskemattomat" ( The Intouchables) ja odotin näkeväni jenkki-tusinatavaraa draaman muodossa. Järkytys oli suuri kun ensimmäiset repliikit ilmoille pääsivät; mitä vittua, tää on ranskaa?! Pettymyksen kautta onnistuneeseen elämykseen; en tiedä nostattiko yksin olo tunnelmaani vai oliko elokuva vain yksinkertaisesti (ranskalaisuudestaan huolimatta) hyvä, mutta yht'äkkiä huomasin että olin koko elokuvan ajan hymyillyt, joskin hieman surumielisesti.

Mutta nyt niitä kuvia kehiin! Alla näette siis uusien mustien hiusten lisäksi uutukaiset Pleaserin Candyt, joiden myötä menetin reisari-neitsyyteni. Kaikkea sitä ihmislapsi tekeekin kun tarpeeksi vanhaksi ja höperöksi kasvaa... Myös punaiset popot ovat tuoretta tavaraa, muut kaapin kätköistä kaivettua. Ja huomenna kaivan kaapeista vihdoinkin joulurekvisiitan vaikka mikä olisi, joten näiden kuvien myötä kauniita unia :)