Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mokoma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mokoma. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. joulukuuta 2013

Tip tap ja silleen...

Olen sadistisella tavalla eilen ja tänään kostanut itselleni kaiken tämän viime aikaisen laiskuuden ja saamattomuuden. Eilen siivosin kodin siihen kuntoon että kehtaa joulua vietellä, ja tänään olen hiki päässä metsästänyt kaikki lahjat pukinkonttiin ja jopa paketoinut ne.
Lisäksi näköjään päivitän taas pitkän tauon jälkeen blogia. Hurraa suatana, hyvä minä!

Muistini on talviunilla, mutta kovalla pinnistelyllä muistelisin että viime viikkoina on tapahtunut muun muassa seuraavaa:

Kävin katsomassa Nightwishin keikkataltioinnin Tennispalatsissa, hieno show oli se :) Vaikeuksia teetti ristiriita siinä että kuulet ja näet hyvää musiikkia "livenä", mutta notta kehtaako taputtaa? Saako vähän heiluttaa jalkaa tahdissa? Saako laulaa ääneti mukana? Näköjään läsnä oli myös joitakin bloggaajia, mutta olen taas kulkenut laput silmillä niin että vasta blogeja lueskeltuani olen läsnäolleet tiedostanut.

Pari viikkoa sitten vietettiin rakkaan ystävän kanssa pikkujouluja ja käytiin katsastamassa Mokoman live-kunto Virgin Oilissa. Kunnossa olivat. Keikalle pukeuduin pikkujouluväriä kunnioittaen uutukaiseen punamustaan Dracula Clothing -korsettiini, tässäpä jälleen yksi paskalaatuinen kännykkäkuva:


Samaisessa Virgin Oilissa käytiin kavereiden kanssa katsomassa menneenä viikonloppuna Marjo Leinonen & Huff n Puff. Sitä edelsi ruokailu toisella kokoonpanolla paikassa, jota olen jo hehkuttanut mutta hehkutan uudestaan: Stones. On muuten parhaat burgerit mitä olen syönyt!

Löysin arkistojen kätköistä kuvan joltain taannoiselta Stones-reissulta, joten laitetaan nyt ruoka-kuvaakin kehiin: 

Lämpimästi muuten suosittelen myös kuvassa näkyvää siideriä; Westons Vintage! Prosentit on kohdillaan (8,2) ja maku on täyteläinen. Ostakee vaikka alkosta joulupöydään, jos ette baariin ole justiinsa suuntaamassa. Ja tämä ei sitten ole maksettu mainos :D ! 

Ettei tämä kirjoitus olisi liian looginen ja selkeä, niin hypätään asiasta toiseen: Muuttavat sukulaiset ovat kaksipiippuinen juttu. Ensinäkin joutuu suurella todennäköisyydellä osallistumaan muuttopuuhiin, ja toisekseen ainakin tässä tapauksessa on harmi, että faija muutti kauemmas (ja öh, se "kauemmas" tarkoittaa peräti 20min ajomatkaa... :D ). Mutta hyvityksenä sain muuton tieltä kaikkea pientä ja isoa, kuten olkkarin seinää koristavat kynttilälampetit, ja keittiöön uudet nahkaverhoillut tuolit. Äitikin muutti samoihin aikoihin, ja tilanpuutteen vuoksi joutui hän luopumaan arkkupöydästä jota olen jo tovin himoinnut. Nyt se on MINUN!




Mielessä on vakaasti mutta epävarmasti ajatus että tulen vielä ahdistelemaan teitä blogimaailmaan ennen kuin hiljennyn mussuttamaan suklaata ja kinkkua ja perunamuusia ja porkkanaraastetta *kuolaa jo vähän*, joten hei hei tältä erää ja kuulemisiin :)

perjantai 25. lokakuuta 2013

Mokomakin pitsimekko

Mjaahas, taas on tovi vierähtänyt. Blogi-motivaatio on ollut vähän hukassa, yhtenä selityksenä ideoiden ja kuvien puute, ja sen lisäksi ne vanhat pohdinnat, joista keväällä muutaman sanan raapustelin. Sen voi muistin virkistämiseksi lukea tästä.

Kuukauden takainen Turmion Kätilöiden keikka tosiaan oli mainio, seuraavan päivän syyskemut kotona hyvin kosteat. Siitä hetkestä tähän päivitykseen on tapahtunut jotain satunnaista pientä sosialisoitumista ihmisten ilmoille ja geokätköilyä. Jännä, en ole edelleenkään yhtään syys-ihminen, mutta silti käyn etsimässä jotain helvetin filmipurkkeja pimeässä, kylmässä ja joskus myös sateisessa säässä. Hulluutta on monenlaista...

Metallican leffan kävin katsomassa jonain krapula-iltana; leffa alkoi lupaavasti, kivat oli keikkameiningit ja soundit ja se oheis-tarinakin vaikutti ihan kiinnostavalta. Sitten leffa kuitenkin loppui, ja päälimmäinen fiilis oli vaan että "aha? oliks tää nyt tässä?". Jos joku on kyseisen rainan nähnyt, niin kertokeepa mielipiteitä :) Itseeni se ei paskan lopun takia uponnut.


Rätti-asiaa! Olen jo jonkun aikaa etsiskellyt rentoa arkimekkoa, mallia lyhyt ja materiaalia joustava&pitsinen&vartalonmyötäinen. Malli kuitenkin aiheuttaa harmaita hiuksia pitkäselkäiselle päärynälle,  ja monta tuskastumista on etsintöjen aikana tullut, kunnes Bubbleroom tarjosi pelastuksen, oikeastaan kaksin verroin (hupsista saatana...). Lyhyet mekot jää itselleni usein niin lyhyiksi, että perse vilkkuu jos vähääkään kumartelee, joten olin vähän pähkinöinä kun löytyi mekkoja jotka peittävät jotain, olematta kuitenkaan ihan polvipituisia. Toinen mekoista ei kuitenkaan täytä kriteeriä vartalonmyötäinen, mutta oli sen verran mukava päällä että pakkohan se oli ottaa vaatekaapin täytteeksi. Tänään jaksoin vihdoinkin, kunnollisten unien jälkeen, kaivaa kameran esille ja tattadaa, tässä tämä se-ei-täytä-kaikkia-kriteereitä-mekko:





Aion olla ovela ja jättää toisen mekon kuvat toiseen päivitykseen, sitä kun ei koskaan tiedä miten laiska jatkossakin olen kameran kanssa :P Nyt jatkan musiikin parissa ja lasken päiviä seuraaviin mielekkäisiin marraskuisiin tapahtumiin; halloween-kemut (jotka btw ovat itselleni ensimmäiset laatuaan), Mokoman live-dvd:n julkaisupäivä, firman pikkujoulut ja Mokoman keikka. Jo on kumma saatana jos ei noilla saada marraskuuhun vähän enemmän eloa kuin tähän lokakuuhun.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Sidottu, satutettu ja vapautettu

Tulin tänne hehkuttamaan kirjaa, joka on viime päivinä tempaissut minut mukaansa niin etten ole juuri muuta tehnytkään kuin lukenut. Fifty shades, jota mainostetaan "kotirouvien fantasiana", jonka kriitikot ovat lytänneet ja jota kukkahattutädit kauhistelevat koska naista alistetaan. Vitut, äärimäisen koskettava ja kaunis rakkaustarina, jota siivittää kauniisti kuvatut eroottiset kohtaukset, joissa intohimo ottaa vallan vailla mitään järjen ääntä. Voisin analysoida kirjaa vaikka ja kuinka, mutta ehkäpä totean vain että kirja todella on lukemisen arvoinen, huolimatta siitä onko lukijalla kiinnostusta tai kiinnostuksen puutetta S/M-touhuihin.


Posti toi viime viikolla paketin Saksasta. Se paketti sattuu olemaan ensimmäinen laatuaan jonka olen ulkomailta tilannut. Sisällään se piti Lipparin housut ja hameen, joista tänään yritin ottaa kuvia mutta melankolinen mielialani paistaa kuvissa liiaksi läpi. Eikä perseeni ole niissä kovinkaan imartelevan näköinen, joten katsotaan kuvahommeleita uudestaan joku toinen kerta.

Viime päivien musiikki on ollut hyvin Mokoma-voittoista, väliin on mahtunut muutamia helmiä Juicelta ja Veskulta, mutta Ei kahta sanaa sopii jollain tapaa myös kirjan teemaan. Kuunnelkaa tai olkaa kuuntelematta, kaunis kappale joka tapauksessa :)


Nyt takaisin kirjasarjan kakkos-osion pariin, hei hei :)