Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stam1na. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stam1na. Näytä kaikki tekstit

lauantai 20. lokakuuta 2012

Ovatko sinun kivekset jo laskeutuneet?

Eilisestä Stam1nan keikasta jäi hivenen paska maku. Herrat sinänsä olivat kyllä vireessä ja hienoa oli kuulla tällä kertaa edes astetta enemmän vanhempaakin tuotantoa, mutta olisin mieluusti kuunnellut keikan yksin, ilman niitä tuhatta muuta olentoa. Tai jos sensuuri olisi iskenyt edes sen verran, että joukon pahimmat örveltävät olisivat tukehtuneet oluseensa jo ennen keikkaa. Keikan fiilistely, hytkyminen, huutaminen ja nyrkin heiluttelu rytmissä on eri asia kuin se saatanallinen angstaus jonka vallassa kyynärpäät tekevät työtä ja päälle yritetään tunkea kuin löysä silli piukkaan reikään. Terveisiä teille pallonaamoille keiden ansiosta haisen teinihielle varmasti vielä ensi vuonna ja joiden takia kenkäni ottivat ikävästi kolhuja (ai kuinka niin olen turhamainen?!) ; minä tykkäsin Stam1nasta jo ennen kuin teillä kasvoi yksikään karva ja ennen kuin kiveksenne olivat laskeutuneet. Seuraavalle keikalle varustaudun turvakengillä ja sähköistetyllä kokoasulla. Katsotaan kellä sitten on hauskaa puolustaessaan omaa reviiriä.

Muutoin ilta sentään oli succee, joskin Morticiasta ostetun Lipparin paidan puolesta alkoi jossain siellä sinisen enkelin ja hot shotin välimailla pelottamaan, että selviytyykö tuo ihanuus mustassa pussissaan mukana kulkien koskaan kotiin asti? Selvisi se, kuten minä itsekin.

Huomenna on pakko ryhdistäytyä. Viikon seikkailut ja tapahtumat näkyvät liian selkeästi lattialla olevista vaateröykkiöistä ja jokapuolella vastaan kävelevistä tölkeistä ja laseista. Ei tarvitse olla Sherlock tajutakseen että vapaalla on oltu. Huh, onneksi kohta pääsee taas töihin lepäämään...

perjantai 19. lokakuuta 2012

Turmiolliset terveiset!

Olin ajatellut niputtavani viikon tekemiset vasta kun viikko on päättynyt, mutta koska sormet ovat juuri nyt vauhdissa, niin ei tässä jouda kalenteria katsomaan.
Siispä taas asiaan!

 Viikko on vierähtänyt tiiviisti yövuoroissa. 11,25 tuntia per yö, viiden yön verran. Yövuorot ovat työntekoa parhaimmillaan, mutta joskus yön pimeydessä kuuluu pääkopasta sen sortin naksuminen että tekisi mieli juosta itseään karkuun. Mielialat vaihtelee pahemmin kuin poliitikon mielipiteet vaalien alla ja kroppa huutaa hallelujaa tekemättä tasan yhtään mitään. Edellisistä johtuen ja siitä että öiden aikana tilille napsahtanut rakkaan työnantajan tarjoama rahallinen korvaus suoritetusta työstä tuntui taas niin vittuilulta kaikessa pienuudessaan, oli erittäin helppo yhtyä Irwiniin:


Mutta kaikki sonta loppuu aikanaan, niin jopa yövuorotkin, ja koittaa hetkellinen vapaus. Tällä kertaa vapaus tarkoitti muutaman tunnin unia, äkkinopea herääminen, muutama napanderi naamaan ja Turmion kätilöiden keikalle. Edellinen ja ensimmäinen TK-elämykseni tapahtui kutakuinkin vuosi sitten, jolloin armas ystäväni ei kestänyt Salama-Santerin virkistävää vaikutusta sisäelimissä, ja tehtäväkseni muotoutui talutella norjaa puhuva ystäväni taksitolpalle kesken keikan. Siksi oli hienoa nähdä eilen tämä audiovisuaalinen tapahtuma kokonaisuudessaan, keikasta ja tequilasta jäi hyvä maku, joskin tänään maku oli hieman karvaampi... Loppuun vielä kuva eiliseltä -taattua laatua kännykkäkameralla ja promillet näkyy silmistä- , sitten unta kaaliin, huomenna lounastamaan ja keräämään voimia illan Stam1nan keikkaa varten. Let's Rock!

Ai juu, ensi kerralla kun aion kääriytyä pvc-vaatteeseen ja nahkaan ja hikoilla eturivissä kuin villisika vartaassa, täytyy varoa värjäämästä hiuksia samana päivänä. Vaikka hyvin ahkerasti pyyhin vaaleanpunaisia hikinoroja keikalla, on otsani nyt pinkki.