Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste reisisaappaat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste reisisaappaat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kenkiä kenkiä minulle kenkiä!

Kävin muutama viikko sitten pikashoppailemassa. Meininki oli ostaa ihan äkkinopeasti ponnareita, joku hiuskoru ja Seppälästä tietyt sukkahousut ennen illanviettoa. Oli paha virhe mennä kauppakeskukseen, mä ihan vaan äkkinopeasti pyörähdin kauppakeskuksen läpi ja hupsista saatana, mukaan tarttui kahdet kengät!



En voinut vastustaa kun nämä Dinskon hyllystä huutelivat nimeäni. Ja perustelen ostostani sillä että perusmustia korkkareita en itseasiassa edes omista, ja näissä peruspopoissa sai niititkin kaupan päälle. Sold to me!



Päälleni vetäisin homoämmältä keväällä tilaamani tekonahkabyysat. Halvalla ei saa laatua, mutta ne istuu kuin hanska ja kiiltää sopivasti ja se riittää hyvien nahkahousujen kriteeriksi :)


Seuraavaksi nimeäni huudeltiin Mekassa. Allaolevat reisisaappaat/ylipolvensaappaat kuiskivat minua suuntaamaan kaupan perimmäiseen nurkkaan ja -50% alennuskyltti sinetöi alkavan suhteemme. Alennus johtui kakkoslaadusta, ja sovitettuani että saappaat hivelöivät jalkojani oikealla tavalla, suuntaisin myyjän luokse tomerana kyselemään että mitäs tämä kakkoslaatu näissä meinaa. Myyjä vakuutteli että kengissä ei muuta vikaa ole kuin se että sisävuori päästää väriä, että "niitä ei kannata valkoisten housujen kanssa käyttää". Arvatkaa huviksenne monetko valkoiset housut omistan... Niin että taas mentiin kassalle korttia höyläämään!







En jaksanut mittailla mutta arvioni mukaan molemmissa kengissä on korkoa abauttiarallaa 10cm, eli juuri sen verran että niillä pystyy ohuista koroista huolimatta kävelläkin melko ketterästi :) Saapaskuvissakaan en kehdannut alasti olla, joten keinonahkaisten saappaiden kuvausrekvisiitaksi valikoitui luonnollisesti tuo mekko, joka muuten on edullisesta hinnastaan huolimatta yksi vaatekaappini rakkaimpia aarteita. Pitkään olen uutta nahkamekkoa (mieluiten tällä kertaa aitoa nahkaa) metsästänyt mutta sopivaa yksilöä ei osu silmiin. Tai jos osuu, niin minun päälle se ei istu, sekin on sovittamalla koettu ja siitä masennuttu. Helvettiäkös minä tälle päärynäisyydelleni voin! Joko ei perse mahdu mekkoon tai sitten vyötärölle ja selkään jää liikaa reppuvaraa. 

Edellisessä postauksessa mainitsemani Jeesus ei tule! oletko valmis? -paita saapui alkuviikosta. Olin eilen lähdössä mummille kahvittelemaan kyseinen paita päällä, kunnes muistin että paikalla saattaa olla myös mummin sisko. Päätin säästää vanhan naisen nitroilta ja vaihdoin vaatteet, mutta illalla Jeesus-paita toimi geokätköily-paitana. Välillä unohdin paidan olemassaolon enkä huomannut seurata sainko mahdollisesti pahoja katseita, mutta toisaalta porukkaa oli alkuyöstä muutenkin hyvin vähän liikenteessä...

Olen löytänyt viime päivinä uuden ihastuksen. Ihastus liikkuu nimellä Dream Theater. Sattumalta törmäsin yhteen biisiin youtubessa ja mietin että ei helvetti, ei tämä ole Dream Theateria, DT on liian progressiivista tiluttelua. Sitten kuuntelin biisejä laidasta laitaan ja kyllä, niitä outoja tilutuksia löytyy paljon mutta voi jumaliste miten kauniita kappaleita hyvin paljon, harvoin osuu ja uppoaa kerralla näin hyvin!







Nyt lähden pihalle ihastelemaan ukkosta ja salamointia, näihin tunnelmiin, hyvää yötä :)

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Reisisaappaita ja uusia värejä


Toisinaan spontaanius kostautuu, ja niin kävi viimeksi eilen kun läksin kaupasta ostamaan pistaasipähkinöitä, sillä mukaan tarttui myös hiusväri. Parin tunnin päästä kaikki punaiset hiukseni olivat tiessään ja pää on nyt synkeän musta. Vaikka hiusten väri on vuosien saatossa käynyt monet sävyt vaaleasta mustaan (joskin punainen ainoana "shokki"värinä), niin punaiseen ehdin kiintymään ja eilen tuntui siltä että tapoin oman identiteettini. Ei enää korneja "no se oli se punapää, kyl sä tunnistat kun näet", "palaaks täällä kun sun pää on niin punainen" ja "punapäät eivät pääse taivaaseen" -kommentteja niin työssä kuin vapaallakaan. Itkuhan siinä meinasi päästä, mutta nyt olen tuijotellut peiliin sen verran monta kertaa että en enää säikähdä uutta entistä kalpeampaa olemustani. Uskon silti että punainen tekee pikaisen paluun :)

Odottelen muuten että lähiaikoina saan jonkinmoisen "vuoden työllistäjä" -pystin, sillä olen tällä viikolla työllistänyt sekä postia että kauppoja, mikä nyt ei sinänsä ole uutta, mutta työllistin myös parkkipirkkoja kun jouluostos-reissu meni vahingossa humalan puolelle (työllistin siis myös juottoloita). Tiesittekö että Pirkot saavat (tosin varmasti paikkakunnastakin riippuen) euron bonuksen per kirjoitettu sakko? Toivon hartaasti että oma pirkkoseni syytää rahansa johonkin hyvin turhanpäiväiseen, se lämmittäisi mieltäni kovasti.

Ennen joutavanpäiväisiä kuvia on vielä kerrottava, että kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni yksin elokuvissa. Koska en ole Salkkareiden enkä Hobittien ystävä, vaihtoehtoisia elokuvia ei tälle spontaanille reissulle kovin montaa ollut. Päädyin pikaisen katselmuksen jälkeen pätkään nimeltä "Koskemattomat" ( The Intouchables) ja odotin näkeväni jenkki-tusinatavaraa draaman muodossa. Järkytys oli suuri kun ensimmäiset repliikit ilmoille pääsivät; mitä vittua, tää on ranskaa?! Pettymyksen kautta onnistuneeseen elämykseen; en tiedä nostattiko yksin olo tunnelmaani vai oliko elokuva vain yksinkertaisesti (ranskalaisuudestaan huolimatta) hyvä, mutta yht'äkkiä huomasin että olin koko elokuvan ajan hymyillyt, joskin hieman surumielisesti.

Mutta nyt niitä kuvia kehiin! Alla näette siis uusien mustien hiusten lisäksi uutukaiset Pleaserin Candyt, joiden myötä menetin reisari-neitsyyteni. Kaikkea sitä ihmislapsi tekeekin kun tarpeeksi vanhaksi ja höperöksi kasvaa... Myös punaiset popot ovat tuoretta tavaraa, muut kaapin kätköistä kaivettua. Ja huomenna kaivan kaapeista vihdoinkin joulurekvisiitan vaikka mikä olisi, joten näiden kuvien myötä kauniita unia :)