Sivut

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Vuoden parhaat palat


Joulu tuli ja joulu meni, ilmeisen kiltti olen ollut tänäkin vuonna koska mieluisia paketteja tontut toi paljon. Lahjat jäävät silti kakkoseksi sen kaiken muun joulutohinan ja tunnelman rinnalla, kun kolmella eri kokoonpanolla syöpöteltiin ja juopoteltiin, pelailtiin, saunottiin ja röhnötettiin masujen vieressä.

Olin suunnitellut tässä viimeisen yövuoron lomassa tekeväni pikakatsauksen menneeseen vuoteen kuvien muodossa, mutta ikäväkseni totesin äsken kuvia selatessani että tilanne- ja reissukuvia on valitettavan vähän, enkä myöskään kehtaa julkaista kuvia rikostovereista kysymättä heiltä. Joten jäljelle jäävistä kuvista voisi herkästi olettaa että vuosi on ollut ankea, mutta ehei, vuosi on ollut erittäin tapahtumarikas, ja hymy huulilla muistelen monia seikkailuja :)

Tässä nyt kuitenkin jotakin koostetta vuodesta 2012: 


 Otin ensimmäisen tatuointini keväällä. Tatuointia olen harkinnut jo muinaisista teinivuosista lähtien, mutta ensin homma kaatui äidin vastustukseen, sittemmin siihen että huomasin tatuointi-ideoiden vaihtuvan liian tiuhaan ja jopa teini-äly sanoi että en halua kuvaa jota myöhemmin saattaisin katua. Ylpeä olen siitä että odotin, ja kuvaan olen erittäin tyytyväinen :) . Jatkoa seurannee taas keväällä...


Ikinä koskaan en ole ollut mikään urheilija-tapaus, mutta päädyin töistä kasatun poppoon kanssa Sulkavan soutuihin 60km kirkkovenesoutuun! Keväällä tuli Tuusulanjärvellä harjoiteltua kyllästymiseen asti kun yhtä ja samaa lyhyttä järveä soudettiin epätahdissa edestakaisin joka viikko. Sulkavan reissu oli kuitenkin kaikin puolin ikimuistoinen. Auringon porottaessa pienessä tuulen vireessä soudeltiin ristiaallokossa päin helvettiä 6 tuntia ja 14 minuuttia ja allekirjoittanut sai siinä 50km kohdalla hermoromahduksen josta yksi kanssasoutaja sai kärsiä huudon ja punaisen naaman kera.

Tässä soututiimi ennen soutamista, intoa ja jännitystä täynnä sillä kaikki olimme ensikertalaisia.




Seuraavana päivänä oli pakko huolehtia runsaasta nesteytyksestä, todennäköisesti tässä kuvassa ihmettelen jotakin todella tärkeää asiaa, kuten esim. Jalokahvi, tai genitaalibalsamointi.


Harrastuksista voisin vielä sen verran mainita, että koska olen päättänyt soutaa myös ensi kesänä, on se siinä mielessä historiallista että liikuntaharrastusten suhteen en ole koskaan ollut kovin pitkäjänteinen. Nopeasti muisteltuna tässä listattuna ne harrastukset, joita olen joko kotioloissa tai seuroissa jne harrastanut joskus: satujumppa, aerobic ja muut vetkutukset, taekwondo, uinti (jota sentään harrastin seura-tasolla useamman vuoden kunnes tajusin teinivuosinani että minulla on viikonloppuaamuisin parempaankin tekemistä...), kuntosaleilu, zumba, jooga, pilates, kahvakuulailu, satunnainen lenkkeily ja pyöräily. Lasketteluakin olen kerran kokeillut, loppujen lopuksi laskin suksilla pulkkamäkeä. Oikeastaan on hienoa, että voin nykyään sanoa harrastavani kirkkovenesoutua.


Kesällä ja ylipäätään tänä vuonna on tullut käytyä kiitettävän paljon keikoilla, niistä valitettavan vähän kuvia koska pääasia on musisoinnista ja tunnelmasta nauttiminen. Ehdottomasti kärkipään musiikkielämyksiä on tänä vuonna ollut Rammsteinin keikka alkuvuodesta, Machine Head Sonispheressa ja Tammerfest jossa esiintyi kotimaiset lempparit Mokoma, Viikate, Kotiteollisuus ja Stam1na. Vittu, kyllä suomalainen mies on karismaattinen mies! Iso kasa muitakin keikka-elämyksiä, mutta turhapa niitä kaikkia on erikseen listata, pääasia että hauskaa on ollut. Varsin mieleenpainuva oli reissu Tallinnaan katsomaan Red Hot Chili Peppersiä (jota en edes juurikaan kuuntele), sillä ystäväni kanssa totesimme että prinsessat ei kestä vesisadetta ja pippureiden soittaessa makoilimme tyytyväisinä peiton alla suklaata mussuttamassa. Hieno reissu, kertakaikkisesti <3


Ylänaama Sonispheresta, jossa Metallica petti pahasti, onneksi sentään Machine Head kolahti yhtä tiukasti kuin aina, ja ei jättänyt kylmäksi myöskään Amorphis.

Alanaama Tammerfesteilla, ja alla myös videotodiste siitä että yläilmoissa on käyty. Ehkäpä ensi kesänä benji...?



video


Musiikkimuistoihin kuuluu myös allaoleva kuva. Kuva on otettu Suomi Räimii -tapahtumasta jossa päädyin muutaman mutkan kautta myyntihommiin, varsinainen bisnesnainen olin muutaman margaritan jälkeen.



Kaikkien soutuhommeleiden ja festarointien lomassa on ollut mukava nautiskella olosta myös kotosalla, hyvässä seurassa hyvän juoman kera.



Kuin myös olla joskus ihan selvinpäinkin ja nauttia Suomen kesästä:



En varsinaisesti ole mikään lapsirakas-ihminen, enkä saa kiksejä siitä että joku hobitti rääkyy rattaissaan kaupassa kun itse käyn väsyneenä nopeasti ostamassa kahvipaketin, mutta tämä pikkumies jonka kummiksi sain kunnian ryhtyä, on poikkeustapaus ja saa aina hymyilemään.





Syksyllä olin rakkaan ystäväni kanssa Rock-risteilyllä, kuvamateriaali sieltäkin on olematonta, mutta tunnelma oli katossa kun yhteen laivaan oli pakattuna tuhatpäinen joukkio suht' samanhenkisiä otuksia, helmikuussa uusiksi. Rokrok!


Joulusta täytyy mainita vielä sen verran, että kaiken perhe-oleilun ohella päädyin veljeni kanssa laulamaan karaokea. Kuulostaa herkältä ja hellyyttävältä vai? Kaukana siitä, kun kaksi känni-ääliötä (joista toinen -eli minä- täysin laulutaidoton) sniffereiden jälkeen päätti raiskata Stairway to Heavenin. Jääköön tämä muistoksi joka ei ikinä tule toistumaan...

Paljon on vuodesta kuvattomia muistoja, mutta tiedän että en kuvienkaan kera saisi välitettyä sitä tunnelmaa ja hymyä lukijoille mikä itselläni on kun tapahtumia muistelen. En tapaa tehdä uuden vuoden lupauksia, enkä edes pahemmin välitä uuden vuoden riennoista, mutta sen lupaan että aion ensi vuonnakin nauttia elämästä ja lunastaa itselleni lisää muistoja :)




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Pakana kävi kirkossa

Perjantaina kävin joulukiireiden keskellä tunnelmoimassa Sipoon kirkossa kamariorkesterin konserttia. Vielä muutama vuotta sitten en olisi uskonut että joskus tulen klassisen musiikin parissa viihtymään, mutta näin on hiljalleen päässyt käymään, mukavaa vastapainoa moshaukselle ja raivopäiselle huutamiselle. En ole klassisen musiikin saralla mitenkään sivistynyt ja kaikkitietävä, mutta toisinaan se sopii tunnelmaan ja rajatussa määrin sitä on nautinto kuunnella, kaikkien eri soittimien yksittäisiä ääniä ja kuinka ne kokonaisuudessa täydentävät toisiaan täydellisyyteen pyrkien. Livenä on äärimäisen viihdyttävää seurata soittajien eleitä ja ilmeitä, ja sitä jännitettä mikä musiikin kautta purkautuu. Livenä myös kuulee (ja näkee) huomattavasti selkeämmin, kuinka monesta eri soittimesta äänet tulevat, ja miten kauniisti äänet sulautuvat yhteen. Toisaalta on myös hassua, että paikalle tuodaan fagotin soittaja, jonka tehtävä on tunnin mittaisessa konsertissa päräyttää ilmoille tasan kaksi ääntä viimeisen kymmenen minuutin aikana...
Ja vaikka pakana olenkin, ja suustani pääsi tälläkin kertaa muutama lipsahdus, niin mielestäni Sipoon kirkko ja etenkin sen valaistus on talvella ilo silmälle, vaikka kännykän kamera onkin asiasta eri mieltä. Koskakohan muistaisin ottaa oikean kameran mukaan edes jonnekin?!


Väitän että harva teistä harvoista blogiini eksyvistä tätä jaksaa kuunnella, mutta tässä silti pieni makupala  konsertista:


Loppuilta vierähtikin lahjoja paketoidessa, ja sain myös itsekin paketin kun posti vihdoinkin kiikutti tilaamani korsetin, josta muuten taitaa tulla yksi suosikeistani :)
Muutoin ei pakkasrintamalla mitään uutta eikä mullistavaa, talvijuomat laivalta haettu, kinkkua on jo töissä maisteltu ja kotona kuusi pystytetty. Kattilankin vein tänään töihin, jotta saan huomenna aloittaa työpäiväni kanelinhuuruisella riisipuurolla, ennen kuin kirmaan vapaille ja hotkimaan kinkkua perunamuusin ja porkkanaraasteen kera niin että seuraaviin yövuoroihin suuntaan vyörymällä sormet ja varpaat suolasta turvoksissa.


Olen tänä vuonna yrittänyt sivuuttaa kaiken turhan joulustressin, tulee se joulu ja hyvät ruoat vaikkei olisikaan kaapin nurkkia jynssätty ja lattiaa kiillotettu. Hetkellisiä stressihyökkäyksiä on ollut mutta silti tällä hetkellä aika levollisin mielin tunnelmoin kuusen valoja Morsin soidessa taustalla. ja kissan kehrätessä vieressä. Näiden kuvien myötä; syökää massut pullolleen ja nauttikaa (kukin omalla tavallaan), toivotan mitä parhainta Joulua kaikille <3



sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Reisisaappaita ja uusia värejä


Toisinaan spontaanius kostautuu, ja niin kävi viimeksi eilen kun läksin kaupasta ostamaan pistaasipähkinöitä, sillä mukaan tarttui myös hiusväri. Parin tunnin päästä kaikki punaiset hiukseni olivat tiessään ja pää on nyt synkeän musta. Vaikka hiusten väri on vuosien saatossa käynyt monet sävyt vaaleasta mustaan (joskin punainen ainoana "shokki"värinä), niin punaiseen ehdin kiintymään ja eilen tuntui siltä että tapoin oman identiteettini. Ei enää korneja "no se oli se punapää, kyl sä tunnistat kun näet", "palaaks täällä kun sun pää on niin punainen" ja "punapäät eivät pääse taivaaseen" -kommentteja niin työssä kuin vapaallakaan. Itkuhan siinä meinasi päästä, mutta nyt olen tuijotellut peiliin sen verran monta kertaa että en enää säikähdä uutta entistä kalpeampaa olemustani. Uskon silti että punainen tekee pikaisen paluun :)

Odottelen muuten että lähiaikoina saan jonkinmoisen "vuoden työllistäjä" -pystin, sillä olen tällä viikolla työllistänyt sekä postia että kauppoja, mikä nyt ei sinänsä ole uutta, mutta työllistin myös parkkipirkkoja kun jouluostos-reissu meni vahingossa humalan puolelle (työllistin siis myös juottoloita). Tiesittekö että Pirkot saavat (tosin varmasti paikkakunnastakin riippuen) euron bonuksen per kirjoitettu sakko? Toivon hartaasti että oma pirkkoseni syytää rahansa johonkin hyvin turhanpäiväiseen, se lämmittäisi mieltäni kovasti.

Ennen joutavanpäiväisiä kuvia on vielä kerrottava, että kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni yksin elokuvissa. Koska en ole Salkkareiden enkä Hobittien ystävä, vaihtoehtoisia elokuvia ei tälle spontaanille reissulle kovin montaa ollut. Päädyin pikaisen katselmuksen jälkeen pätkään nimeltä "Koskemattomat" ( The Intouchables) ja odotin näkeväni jenkki-tusinatavaraa draaman muodossa. Järkytys oli suuri kun ensimmäiset repliikit ilmoille pääsivät; mitä vittua, tää on ranskaa?! Pettymyksen kautta onnistuneeseen elämykseen; en tiedä nostattiko yksin olo tunnelmaani vai oliko elokuva vain yksinkertaisesti (ranskalaisuudestaan huolimatta) hyvä, mutta yht'äkkiä huomasin että olin koko elokuvan ajan hymyillyt, joskin hieman surumielisesti.

Mutta nyt niitä kuvia kehiin! Alla näette siis uusien mustien hiusten lisäksi uutukaiset Pleaserin Candyt, joiden myötä menetin reisari-neitsyyteni. Kaikkea sitä ihmislapsi tekeekin kun tarpeeksi vanhaksi ja höperöksi kasvaa... Myös punaiset popot ovat tuoretta tavaraa, muut kaapin kätköistä kaivettua. Ja huomenna kaivan kaapeista vihdoinkin joulurekvisiitan vaikka mikä olisi, joten näiden kuvien myötä kauniita unia :)






                                      

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ärripurri yövuorossa

Kun tähän yövuoroon läksin, fiilinki ja meininki oli positiivinen. Yövuoro kuitenkin tekee yökköpoloiselle välillä kummallisia kepposia ja mielialat vaihtelee pahemmin kuin jokin minkä vertauskuvaa en nyt keksi. On ollut öitä jolloin on naurut muuttunut itkuksi, ja öitä jolloin oma haikea olo on alkanut vituttamaan niin paljon että on alkanut itkettämään, joka taas on nolostuttanut ja sitä kautta vielä enemmän itkettänyt, ja siinä sitten pakoillaan yökkökaveria ettei toinen luule hulluksi. Toki on myös niitä öitä, jolloin olemattomat vatsalihakset kipeinä nauretaan asioille joita ei normaalit ihmiset ymmärrä, ja öitä jolloin jollekin pahaa-aavistamattomalle tehdään jekkuja ja kepposia. Tällä hetkellä kuitenkin vitutuskäyrän elohopeat nousi hitaasti mutta varmasti, ja yli ne paukkuivat siinä vaiheessa kun aloin joulukortteja raapustamaan.Yleensä olen joulukortit askarrellut itse koska ne ovat mielestäni paljon henkilökohtaisempia, joulutunnelmaa nostattavia, oli vastaanottaja sitten niistä mitä mieltä hyvänsä. Tänä vuonna on kuitenkin omaa laiskuuttani aika ollut niin kortilla ja kiinnostus samaa luokkaa kuin neekerin motivaatio työntekoon, että päätin oikaista ja ostin matkalla valmiita kortteja. Vittumaisesti virnuilevat tontut eivät hymyilyttäneet siinä vaiheessa kun aloin erinäisistä sähköisistä lokeroistani etsimään sukulaisten osoitteita ja runosuonikaan ei kukkinut, eli jokainen saa tänä vuonna harvinaisen stereotypisen kortin iloisten joulutoivotusten kera. Voi jenha, mahtaa lämmittää sydäntä kuin ripuli pakkasella. Sitä paitsi postimerkkejä on yksi vähemmän kuin lähetettäviä kortteja.

Joulun tuloa ei myöskään kotipalatsistani huomaa millään tapaa edes Sherlock suurennuslasinsa kanssa, koska yhtäkään joulukoristetta en ole kaivanut esiin. Joululahjojen etsintäkin meinaa tuottaa stressiä, onneksi sentään on internet ja verkkopankkitunnukset, niin saa senkin busineksen hoidettua yön pimeinä tunteina täältä töistä käsin. Muahhahhaa, hajotkaa sinne kauppoihin ruuhkiinne! Sentään äitin ostama Pikku Myy -kalenteri tuo iloa aamuisin kun saan muovin makuisen suklaapalan suuhuni.

Äskeinen ei varsinaisesti ollut kirjoitelmani tarkoitus, mutta purkautuminen oli tällä hetkellä väistämätöntä. Tarkoitukseni oli pikaisesti päivittää kuulumiset muutaman kuvan kera.

Eli lyhyesti; oli itsenäisyyspäivä ja glögittelyt, paljon kaikkia herkkuja.

Sitten oli firman pikkujoulut, paljon kaikkia juomia sekä uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Hauska ilta kaikkine tapahtumineen, mutta seuraavana päivänä hauskuuskin kostettiin kun sängyssä täristen avasin silmäni ja ensimmäinen näky on iso koira tuijottamassa silmästä silmään. Nopea havainto; en ole kotona. Seuraava havainto; nyt on paha olo. Kolmas havainto; työkaverin lavuaari laatoitettu räikein värein. Mission completed.

Mutta eiköhän tämä ollut tällä erää tässä, seuraavalla kerralla paremmissa tunnelmissa :) Loppuun vielä kuvapläjäystä ja se on siinä.

Itsenäisyyspäivän poseeraukset lumituiskussa, suunta kohti glögejä!




Pikkujoulurekvisiittaa... Oma pöytävaraus on ehdoton ja tälle känniääliö-porukalle rannekkeet myös... (kaatumisvaara)


Etkoilla, mukavassa nosteessa. Kuvitteellisen hatun nosto kameralaadulle ja varsinkin allekirjoittaneen jäykälle poseeraukselle jolla koitetaan peitellä humalatilaa.


perjantai 30. marraskuuta 2012

Piparia piparia...

On muodostunut jonkinmoisia jouluperinteitä töihin. Toinen on "jemmaa lahja" -joulukalenteri, ja toinen on tekemäni pipariviritelmät. Olin jo ajatellut että tänä vuonna laiskottelisin ja jättäisin piparihommat väliin, mutta sen verran monta kertaa ennen lomaani kuulin vihjailuja piparitalosta, että tänään oli pakko vetäistä lököhousut jalkaan ja leipoa. Mutta taloa en tehnyt, joskaan tekeleeni ei aivan vastaa visiotani mutta onpahan jotain erilaista :)


Eli piirrä-viillä-paista...





... Poseeraa ja koristele.


Joku toinen olisi ehkä muistanut ottaa kuvat valmiista junasta ennen sellofaaniin käärimistä? Hyvä, te olette fiksumpia ja filmaattisempia kuin minä. Mutta tätä vasemmalla näkyvää palleroa ette voita filmaattisuudessa :)



Tämä piparijuna matkustaa huomenna kohti työmaata, kun lomani on lusittu ja töihinpaluu on väistämätön. Loma on kuitenkin ollut pääasiassa varsin onnistunut; Helsinkihommia, matalanpaikan leiri "maaseudulla", siivousta (täällä voi taas liikkua törmäämättä mitä kummallisempiin asioihin...), päämäärätöntä haahuilua, sekä  rento iltama hyvässä seurueessa, jossa tutustuin myös sniffereihin.

*Sniiiiif*

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Huumorikuvia ja keikkakuumeilua

Loma. Mikä ihana tekosyy haukotella sohvalla tekemättä mitään järkevää, vaikka tekemistä riittäisi viikkokausiksi. Alkavaa lomaa piti käydä perjantaina vallan Helsingissä asti kilistelemässä, ja ennen lähtöä päätin kerrankin käyttää hyväkseni avokkiani kamerahommissa. Vikatikki, koska allaolevien huumorikuvien ottamista sävytti keskustelu joka kulki kutakuinkin näin:
"No otaksä niitä kuvia?"
"Joo otan kokoajan"
"Näytä. Miks mä oon näin urpon näkönen? Sä oot ihan paska ottamaan kuvia, tahalles korostat mun tukkijalkoja! Ja koita nyt ottaa sellanen kuva missä mulla ois kerrankin joku fiksu ilme"
"Mitä helvettiä mä sille voin miltä sä näytät kuvissa! Oo normaali ja rento äläkä jäkitä tollain"
"Miten vitussa mä voin olla rento?! Ai tälläin vai? Keskisormet pystyssä? Mä tarviin nyt viinaa."







Onneksi tähän laiskuuteen, väsymykseen ja saamattomuuteen tarjoaa vertaistukea nuorempi palleroiseni, joka osaa ottaa ilon irti pimeistä ja ankeista päivistä ja ottaa rohkeasti rennosti:





Viikonloppuna olen fiilistellyt useamman kerran läpi Machine Headin uunituoreen livepläjäyksen, ja keikkakuumemittarissa elohopeat paukkuu taas yli.




maanantai 19. marraskuuta 2012

Wöyh, sain haasteen...

Eli ystävällisesti Ujotyrannosaurus (ujotyrannosaurus.blogspot.fi) haastoi minut, kiitoksia, tämä kostetaan. Aioin ensin vastata kaikkiin kysymyksiin pelkillä happonaama- ja persenaamahymiöillä, mutta vakavoiduin ja yritän vastata kokonaisin lausein.

"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get regonised."

1. Each person tagget must post 11 things about themselves.2. They must also answer the 11 questionsthe 'tagger' has set for them.3. They must create 11 more questions to ask bloggers have decided to tag.4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.5. These lucky bloggers must then be told.6. There's no tag backs."

Yksitoista asiaa minusta
1. Olen riippuvainen nikotiinista, kofeiinista ja Pepsi maxista. Ilman tupakkaa en näköjään osaa olla edes pahimmassa flunssassa, ja keuhkot kiittää... Ilman aamukahvia korkeintaan murahtelen ihmisille, ja muutama päivä ilman Pepsi maxia aiheuttaa päänsärkyä.
2. Minulla on ilmeisen hyvä viinapää. Saatan kyllä olla tuhannen päissäni ja tehdä hölmöyksiä, mutta en ole koskaan onnistunut juomaan itseltäni muistia vaikka toisinaan imen viinaa kuin sieni.
3. Olen äärimäisen nirso ruoan suhteen, ja vaikka suhtaudun asiaan niin että se on minun ongelmani, niin toisinaan ärsyttää suunnattomasti että se aiheuttaa ihmisissä närkästystä eivätkä ihmiset halua asiaa huomioida ruokaa laittaessaan. Sitten ihmetellään kun olen mielummin syömättä kuin että söisin lämmöllä valmistettua sienikeittoa tai fetasalaattia.
4. Olen suorasanainen sekä hyvässä että pahassa, ja ärsyynnyn suunnattomasti jos ristiriitoja ei selvitetä. Mielummin riitelen avoimesti kuin elän teennäisessä sovussa.
5. Olen huono solmimaan uusia tuttavuuksia koska a) olen toisinaan ujo uusien ihmisten seurassa b) en halua olla tunkeileva enkä siksi keksi mitään mielenkiintoista mutta neutraalia keskustelunaihetta useinkaan c) en pidä myöskään siitä jos vastapuoli on liian tunkeileva. Joskus ensikohtaamisellakin keskustelut voivat olla hyvin mielekkäitä ja luontevia, kun taas joskus karvat nousevat pystyyn toisen tullessa liian iholle.
6. Useimpien ystävieni kanssa olemme kaikki hyvin erilaisia, tyyliltämme, elämäntilanteeltamme ja luonteeltamme, ja se on rikkaus mutta aiheuttaa joskus suuresti päänvaivaa esim keikkaseuraa metsästäessäni.
7. Syön todella harvoin einesruokia. Joko kokkaan itse tai mussutan vaikka leipää ennemmin kuin syön tehdaspölylle haisevaa ja esteettisesti kuvottavaa roiskeläppää. Ja kyllä, tämä on eri asia kuin nirsous.
8. Olen muutaman viimeisen vuoden aikana muuttunut melkoisesti, sekä sisäisesti että ulkoisesti.
9. Olen 171-172cm pitkä, ja selkäni on luonnottoman pitkä suhteutettuna muuhun kroppaan. Antaisin mielelläni pituudestani pois useamman sentin, koska päätelkää itse kuinka moni prosentuaalisesti jää lyhyemmäksi kun laitan yli 10cm korot jalkoihini. Vaikka yritän olla sinut asian kanssa, saan edelleenkin kriisejä ja itkupotkuraivateita kenkiä pukiessani ja suutuspäissäni tungen jalkani matalakorkoisiin kenkiin etenkin arkena.
10. En ole koskaan asunut yksin.
11. Olen pakanakummi kahdelle naperolle, joista etenkin alle vuoden ikäinen kummipoika on minulle todella tärkeä koska samaan aikaan ennen tuon lapsen syntymää, kun sain pyynnön ryhtyä kummiksi, pappani teki kuolemaa. Elämä antaa, elämä ottaa ja elämä satuttaa.

Vastaukseni kysymyksiin:
1. Tärkein elämänohje/opetus jonka olet saanut vanhemmilta?
En rehellisyyden nimissä muista että olisin yhtäkään varsinaista elämänohjetta saanut, vanhempani ilmeisesti luottavat siihen että tiedän mitä teen :) Mutta kaipa sitten se, että teen sitten mitä tahansa, niin tiedän etteivät vanhempani ikinä hylkää.
2. Paras Robbie Williamsin biisi?
Feel, koska Vuosaarta katsoessani olen joka kerta parahtanut itkuun viimeistään lopputekstien ja kyseisen biisin aikana. Ja Flood, koska mielleyhtymä kirkkovenesoutuun. *haaveilee ensi kesästä voiton kiilto silmissä*
3. Mikä aurinkokuntamme planeetta tahtoisit olla ja miksi?
Jaa-a, en tiedä miksi minun pitäisi olla planeetta, jotka ovat tietääkseni kaikki pitkälti pyöreitä ja kuolleita? Mutta olen sitten Merkurius, koska se on lähinnä aurinkoa ja hauskan harmaankirjava.
4. Minkä kappaleen esittäisit mieluiten karaokessa?
En laula karaokea, joten ei ole tiettyä kappaletta esitettäväksi. Mutta koska kuuntelin äsken Kaija Koon "Niin kaunis on hiljaisuus" ja kappaleeseen on vahva tunneside, niin vaikka sitten se. Velvet Revolverin "Fall to Pieces" on sellainen mitä on hauska autossa luritella. Joku öriöri-biisikin olisi hauska, jos osaisin laulaa saati öristä.
5. Viehättävin vaatekappale maailmassa?
Olen tylsä, tähänkään ei ole yksiselitteistä vastausta :O ... Vaatteen viehättävyys riippuu niin paljon kantajastaan, kuinka se istuu ja kuinka se korostaa kantajassaan jotain piirrettä.
6. Tuntemuksesi juuri silloin kun joku kiilaa eteesi jonossa/ ryntää julkiseen kulkuneuvoon ennen kuin olet itse päässyt ulos?
Höyryä nousee päästä. Ensin tuijotus, sitten (oletetulle seuralleni) kovaäänistä ihmettelyä ihmisten kusipäisyydestä niin että kyseinen homepää varmasti kuulee.
7. Missä mieluiten kävelisit paljain jaloin?
Rannalla lämpöisellä ja pehmeällä hiekalla.
8. Ovatko Kekkosen silmälasit mielestäsi tyylikkäät?
Oli ne varmaan joskus.
9. Mitä mieltä olet pyhäpäivistä nyky-yhteiskunnassa?
Helvetin hyvä tekosyy ylimääräisiin vapaapäiviin tai vaihtoehtoisesti tuplapalkkaan. Bonus, vaikkei tätä kysytty: Haluan jatkaa kuusi vuotta jatkunutta perinnettä että vietän tulevankin pääsiäisen töissä.
10. Pelkäätkö itseäsi joskus?
En ole itseni takia hätänumeroon soittamassa, mutta kyllä joskus primitiivireaktiot ovat jälkikäteen ajateltuna olleet vähän huonoja... Etenkin jos tunnen itseni uhatuksi. Hyökkäys EI ole paras puolustus.
11. Seksikkäin diktaattori mielestäsi?
Asiaa tarkasteltuani, vastaan että sellaista ei ole.


Kysymykseni muille:
1. Mikä supersankari haluaisit olla ja miksi?
2. Miksi pidät blogia?
3. Ruumiinosasi josta pidät eniten?
4. Tilanne jossa menet sanattomaksi?
5. Äkkikuolema vai kuolema sairastelun kautta?
6. Tärkein asia mistä olet joutunut luopumaan? Ihmiset eivät ole asioita :)
7. Kalleinta mitä olet ostanut?
8. Sossun luukulla laiska, väkivaltainen ja juoppo suomalainen, venäläinen kuiville yrittävä narkkari, romanian lapsikerjäläinen ja elintasopakolainen somaliasta taistelevat kahdesta ylimääräisestä 1000€ kupongista, ketkä kaksi jätät ilman kuponkia?
9. Kaunein ääni maailmassa on?
10. Saat 2500€, miten käytät sen?
11. Epärealistisin unelmasi?

Nakkaan haasteen ujosti seuraaville ihmisille; Lady Satin ja Turmiottaruus