Sivut

maanantai 10. kesäkuuta 2013

SOA

Näitä Sauna-päivityksiä tulee varmaankin jokaiselta bloggaajalta joka siellä on ollut, mutta koska elämässäni ei  ole muuta jännää viime aikoina tapahtunut, niin laitanpa minäkin Saunasta muutaman sanasen ja kuvasen ;)

Nelikkomme vietti Saunassa kaikki molemmat kaksi päivää. Vaikka mukana oli muutama jemmapullo, niin tunnelmaa piti silti hakea baarin kautta ennen Ratinaan rantautumista. Virhe ehkä siinä mielessä, että autossa siemailtujen sidukoiden jälkeen parit tequilat ja mansikkamargaritat nousivat salakavalasti hattuun siinä vaiheessa kun jalkauduttiin festarialueelle, joten hetkinen meni kasaillessa itseään.






Hesari oli jo Nightwishin ja muutamat muut arvioinut, joten bändeistä totean vaan lyhyesti että Nightwish toimi. Mikään festarikeikka ei ole mielestäni koskaan ollut niin hyvä kuin yksittäisten bändien omat keikat (mieluiten sisätiloissa, akustiikan ja hämärän tunnelman takia), ja tämä koskee myös em. bändiä, mutta hyvä keikka silti, Janssen näytti kotiutuneen humppatukkien joukkoon ja auringonlasku toi myös oman mukavan fiiliksen keikan seuraamiseen ja tunnelmaan :) . Stam1na ei petä koskaan, Bodom veti hienosti kuin myös Opeth ja monet muut.

Lyhyt tarina minusta ja Volbeatista: Näin Volbeatin pari vuotta sitten Provinssissa, koska se sattui esiintymään juuri ennen  System of a Downia jota odotin kuin lapsena joulua. Olisin voinut jättää Volbeatin näkemättäkin tuolloin, koska parien radiohittien perusteella olin päättänyt että bändi on aivan paska. Ne radiohitit ovat Fallen ja Radio girl, joista olen edelleen vahvasti sitä mieltä että kamalaa kuraa. Niin että en sitten ollut bändiin perehtynyt silloin paremmin. Keikan aikana kuitenkin kuulostelin että "mjooh, näillähän on ihan hyviäkin biisejä". Kotona kuulostelin enemmän ja aloin tykkäilemään. Sitten alkoi jossain vaiheessa jo vituttamaan, että on se kumma kun bändi ei nyt voi tulla Suomeen kun mäkin olen päässyt sen makuun. Nyt se sitten tuli, ja nyt mä sitten petyin. Alkoi se vinkuminen kyllästyttämään about keikan puolivälissä. Jätkä eilen veti melko vakuuttavasti pätkät Rammsteinia ja Judas Priestia, mutta silti honottaa sillä omalla soundillaan kaikki biisit alusta loppuun. Mä olisin ihan mieluusti kuullut koko loppukeikan niitä Rammstein-covereita, niissä sentään oli jotain potkua eikä sellaista lobotomia-meininkiä (mitä muuten Volbeatin uusin levy on alusta loppuun)... Että notta ei nyt tee taas hetkeen mieli kuunnella Volbeatia :)


Kaverin kanssa tuli kokeiltua myös sumopainia, kovin hehkeä olo puvussa, jonka kanssa ei pääse edes itse ylös maasta :P Arvatkaapa kauanko meidän matsi kesti niissä promilleissa... Tasapaino, mikä se on?


Sunnuntaina oli vähän väsyneempi tunnelma, mutta siitäkin selvittiin.

Tekisi kovasti mieli vedota krapulaan, että ei tarvitsisi hilautua tänään(kään) lenkille, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että vaikka olinkin hetkittäin maistissa viikonloppuna, niin ensimmäisiäkään krapulan oireita ei ole näkynyt. Syy lenkki-pakolle on se, että melko tarkalleen kuukauden päästä pitäisi jaksaa soutaa 60km kirkkoveneellä, ja mitä lähemmäs tuota tuomionpäivää mennään, sitä enemmän hirvittää se että kuolema korjaa allekirjoittaneen tästä elämästä jo siinä matkan puolivälissä. Ei ole meinaan lenkkeilyt tai muut kestävyys-lajit inspiroineet tänä(kään) keväänä. Salilla olen kyllä käynyt, ja -ilman mitään tarkoitusta harrastaa itsekehuskelua- oon kyllä aika jipoissa siitä että yläkropassa jopa näen (tai kuvittelen näkeväni) lihaksia! Se ei silti auta soutuhommissa maaliin asti.

Jään kuitenkin vielä hetkeksi sohvan nurkkaan miettimään sitä lenkkeilyä...

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ennen oli ennen...

Muutama päivä takaperin olin mukavasti spotifyn ja matkakaiuttimen kanssa takapihalla paahtamassa itseäni. Olisin halunnut kuunnella Toolia, mutta kyseinen yhtye ei ole vieläkään antautunut Spotifyn riistomaailmaan. Ensin se vitutti, sitten aloin miettimään miten mahtavaa oli ennen muinoin ostaa/saada/polttaa joku levy minkä on jo pitkään halunnut. Nyt on kaikki niin käden ulottuvilla, että unohtuu hommasta se arvostus-puoli välillä kokonaan.

Muistan erään mökkireissun about seitsemän-kahdeksan vuoden takaa: Kavereiden kanssa lähdettiin mökille, ei ollut silloin vielä nettiä kännyköissä, ja cd-soitinkin oli muistaakseni jäänyt kotiin. Radio sentään mökiltä löytyi. Siinä sitten saunottiin ja jostain tuli aivan käsittämätön ysäri-vimma ja fiilisteltiin ja muisteltiin kultaisia varhais-teinivuosia. Mutta koska matkassa ei tosiaan ollut ysärimusiikkia, oli ainoa vaihtoehto soittaa radion toive-iltaan. Miettikää; siinä saunan jälkeen muutaman promillen humalassa jonotat radiolinjoille, että saat kuulla Dazen Superheron. Mutta voi jumalauta sitä fiilistä, kun puhelun jälkeen päivystettiin radion äärellä ja vihdoin biisi pärähti soimaan. Siinä oli kuulkaas tunnelmaa kerrakseen!


Vielä jos mennään ajassa taaksepäin pari valovuotta, niin muistan oikein hyvin senkin kauden, kun naperona ei ollut rahaa ostaa yhtäkään levyä, ja silti oli pakko saada ne parhaat biisit itselleen. Kasettisoitin toimi tähän tarkoitukseen pirun hyvin, oi oi mikä fiilis kun onnistuit taltioimaan yhden biisin kasetille ensisekunneista asti!

Samanlaista fiilistelyä ja tunnelmointia oli -etenkin näin jälkikäteen ajateltuna- myös tv:n seuraamisessa. Ei ollut tallentavia bokseja eikä nettitelkkuja joista olisi voinut katsoa sarjat silloin kun itseä huvitti. Ainoa hätäratkaisu oli VHS, ja siinäkin oli se ongelma että aina piti jonkun muistaa laittaa nauhoitus päälle... Jälkikäteen koen sen melko nostalgiseksi, että viikon odotus palkittiin kun vaikka puhtaat valkeat lakanat pärähti ruutuun uuden jakson kera. Ei voinut katsoa etukäteen netti-tv:stä eikä jälkikäteen boksilta koska olit unohtanut sen telkkarista katsoa. Piti olla tarkka kuin porkkana. Oli muuten ohjelmatkin muinoin laadukkaampia kuin nyt... Tai ainakin väitän näin, koska tällä hetkellä en seuraa yhtäkään sarjaa. Enkä muuten omista tallentavaa boksiakaan.

Vähän sama homma esim facebookin kanssa: Valitettavan paljon tulee itsekin vaihdettua kuulumisia lähinnä sen välityksellä, sen sijaan että soittaisi kaverille. Puhelut ovat paljon sisältörikkaampia ja jotenkin henkilökohtaisempia, kuin ruudulle ilmestyvä "heippa, mitä kuuluu?" -viesti. Toki puheluitakin tulee harrastettua, onneksi, ja usein ilahdun jos puhelin odottamatta soi ja linjojen päässä kuulen tervehdyksen "ei mulla mitään asiaa ollut, ajattelin vaan soitella".

Nykyiset pelit ja vempeleet helpottavat yhteydenpitoa ja viihde-maailman seuraamista, ja toki sitä musiikkiakin tulee kuunneltua huomattavasti paljon laajemmin kun kaikki on käden ulottuvilla. Olen myös äärimäisen kiitollinen Spotifysta (josta maksan, koska haluan edes jotain korvausta antaa muusikoille, vaikka tiedän että korvaus Spotifysta on aivan naurettavan olematon), koska olen aina pitänyt enemmän listoista joiden sisällön saan itse päättää, toisin kuin cd:n kuuntelussa. MUTTA, se fiilis... Se fiilis kun saat uunituoreen levyn käteen, laitat sen soittimeen ja kuuntelet... Tai kiirehdit kaupasta kotiin ehtiäksesi sohvalle hyvään asentoon lempiohjelmasi alkaessa juuri... Oi oi!

Ja sitten se Tool. Onneksi sentään youtubesta löytyy!


Tälläinen nostalginen olo tällä kertaa :)

Haaste

Lady Satin nakkasi minua haasteella ja yövuoroni ratoksi ajattelin siihen samantien vastailla sen mitä osaan :)

Sitä ennen kuitenkin kiitos; huomasin että pieni ja vaatimaton blogini on saanut uusia lukijoita lähiviikkoina. On ilahduttavaa jos turinointini jotakuta miellyttää ja jos blogia jaksaa seurata. Edelleen suhtautumiseni bloggailuun on hyvin vaihtelevaa, välillä tekisi mieli lyödä rukkaset tiskiin kun en osaa edes itselleni selittää miksi kirjoitan blogia, toisinaan taas on hetkiä jolloin on erittäin mukava raapustella jotain tekstiä kuvien kera. En kirjoita blogia miellyttääkseni ketään (en toki myöskään loukatakseni ketään!), mutta jos jolla kulla on ideoita, aiheita tai mitä tahansa muuta sanottavaa niin sana on vapaa :)


Mutta mennäänpäs sitten asiaan, eli se haaste:

1. kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja joka haasteen sinulle antoi.
2. Valitse 5 blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja jätä kommentti blogin omistajalle
3. Toivo, että ihmiset, jotka olet haastanut, jakaisivat haastetta eteenpäin.

*Kiittää Lady Satinia*

*Pohtii keille haasteen heittää*'

*Toivoo ja puhaltaa kuvitteellisen kynttilän*

5 Asiaa joita tarvitset päivittäin:
- Kahvi
- Tupakka
- Puhelin
- Musiikki
- Vesi

5 Kirjaa joita suosittelet:
- Suzanne Collins; Nälkäpeli (trilogia)
- E. L. James; Fifty Shades (koko sarja)
- Juha Vuorinen; Juoppohullun päiväkirja (kaikki, helvetin hyvää junttihuumoria!)
- Torey Hayden; Tiikerin lapsi
- Nikki Sixx; Heroiinipäiväkirja

5 materialistista joululahjatoivetta:
- Kengät
- Hajuvesi
- Suklaata (daah, joulu ilman Wiener nougatia on kuin kesä ilman aurinkoa)
- Hepeneitä
- Lahjakortteja (en tiedä meneekö tämä materian piiriin...?)

On muuten välikommenttina sanottava, että vaikka pidän aivan mielettömästi lahjoista, niin nyt oli vaikea keksiä mitään materiaalia. Pidän eniten lahjoista, joiden vuoksi antaja on miettinyt mistä minä pitäisin. Haluaisin kyllä saada vaikka mitä, kuten uusia huonekaluja, lähteä matkalle jne, mutta ne eivät ole asioita joita haluan lahjaksi toivoa. Ajatus ja tunne on tärkeintä, ei hintalappu.

5 Paikkaa jossa haluaisit käydä:
- Saksa
- Praha
- Malediivit
- Savanni (ihan sama missä, kunhan on kaikki eläimet nähtävillä ja saan istua paniikissa jeepissä kun sarvikuono hyökkää)
- Autio paratiisisaari (koordinaateilla ei väliä tälläkään, kunhan on silkinpehmeä hiekkaranta, kirkas vesi ilman kaloja, palmut rannalla ja läsnä ei ketään)

5 Adjektiivia jotka kuvaavat sinua:
Tämä on minulle aina sellainen hirttosilmukka-fiilis että hmm... itsensä kuvailu on ehkä vaikeinta...
- Ailahtelevainen
- Stressaava
- Empaattinen
- Mietteliäs
- Herkkä (nyt se on ääneen sanottu)

5 Elämänohjetta jotka antaisit muille:
En yksinkertaisesti voi antaa elämänohjeita, jotka olisivat kaikille sopivia. Jollekin voisin sanoa että ole oma itsesi, kun taas jollekulle toiselle voisin sanoa että täytyy ajatella myös muita... Voisin sanoa myös että elä elämääsi, mutta en halua että kukaan elää elämäänsä väärällä tavalla. Ehkäpä sanon vain että 
opettele tuntemaan itsesi; sitten oivallat loputkin asiat :)

maanantai 27. toukokuuta 2013

Pussisiiderireissuja ja muuta joutavaa

Jumaleisson, viikon vapaat vie ihmislapsen hyvin lähelle uupumiskuolemaa! Tiistain teatteri-reissusta kirjoittelinkin jo, keskiviikkona oli kirkkovene-treenit vesisateessa, torstain kuviot meni uusiksi mutta kävin silti yhden ystävän kanssa muutamalla, perjantaina tein kuolemaa taistellessani rautalapion kanssa kun rakentelin kukkapenkin uuteen uskoon. Lauantaina sitten heräsin siihen aikaan kun PITI jo olla kaverin muuttoapuna. Se oli sitten sellainen paniikkilähtö... Muuttohommat ei todellakaan ole meikäläistä varten, joten tilanne vaati seitin ohuet päiväkännit. Helpotti kummasti kaikkien hommaa! Pikaisesti kotiin suihkuun ja vaihtamaan nuhjuiset muuttovaatteet nahkaan, ja nokka kohti Helsinkiä. Meininki oli käydä ihan vaan sivistyneesti syömässä, mutta jännästi tulee aina kaikkia muuttuvia tekijöitä ja sitä huomaa istuvansa pussikaljallasiiderillä ja lopulta rymyävänsä baareissa aamuun asti. Eilinen meni kyllä puhtaasti hyväntekeväisyyteen. Tänään sitten aktivoiduin ja siivoilin nääntymiseen asti, ja koska burgerin mässääminen ja viinalla lotraaminen toi huonon omantunnon, raahauduin jopa salille. Luojan kiitos huomenna pääsee taas viikoksi töihin lepäämään...

Tässäpä kuvasaldoa menneeltä viikolta:

 Käytiin Stone's:ssa syömässä. Jos joku haluaa syödä burgereita jotka vievät kielen mennessään, niin suosittelen suuntaamaan sinne! Ei mitään mäkkärin pakastepihvejä, vaan tuoreista raaka-aineista tehtyjä herkkuja. Lisäksi kyseisessä ravintelissa on meneillään jotkut siideriviikot, joiden kunniaksi siiderivalikoima on tavallistakin laajempi. Possu otti possu-siiderin, njam njam!


Turha kuva, mutta havainnollistaa sen, että puistossa on penkkejä. Paljon mukavampi juopotella sitä pussijuomaa tuolin ja pöydän kanssa kuin kusisella nurmikolla. Lisäksi on kiva laittaa joskus tuhnuisia tilannekuvia poseerauskuvien sijaan, koska ne ovat realistisempia :)


Ja kun vertaatte näitä kahta alimpaa kuvaa keskenään, näette mitä promillet tekee ihmiselle... Alempi kuva otettu ennen lähtöä, masussa vain hyvin niukasti juomaa, ylempi kuva liian monen pussijuoman jälkeen.. Mutta saatanan hauskaa oli silti!

Koska edessä on enää yksi yötyöviikko ennen Sauna Open Airia, saanee jo alkaa laskemaan päiviä että pääsee taas murujen kanssa rokkaamaan?!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kalapuikko vadelmaveneessä

Heyheyhey!

Kun tekee pelkkää yötyötä, ja viimeisimpään työputkeen on sisältynyt 56 työtuntia, niin voin vannoa että mitään kirjoitettavaa ei ole ollut. Eikä kyllä sitä ennenkään, peruspönötystä siellä täällä. Haa! Heurekassa kävin, jokseenkin pettymys se paljon puhuttu ruumisnäyttely. Oli niin hyvin säilyneitä että muovisilta näytti ruumiit ja elimet.

Eilen kävin suvun ja lainasuvun daamien kanssa syömässä ja teatterissa. Illan järjestänyt emäntä halusi viedä meidät pikkunälkään ravintola Juureen, ja käsky kävi että tyhjällä mahalla ei kannata tulla, koska kyseessä  on sapas-ravintola josta saa lähinnä pikkupurtavaa. Koska olen äärimäisen nirso, olin nokkela ja tarkistin ruokalistan etukäteen. Terävä havainto: täytyy syödä helvetin hyvin kotona... Ei ainuttakaan ravinnoksi sopivaa ruokaa!

Muuten kyllä pidin ravintelissa hauskaa, tässä yksi syy:


Kahtokee ny, vessassa oli PYYHKEITÄ!!! Oikeita pyyhkeitä. Voi jummijammi. En tiedä olenko sitten todella juntti vai mitä, mutta en ole ennen vastaavaan törmännyt. Paperipyyhkeet ja paskaista ilmaa hönkivä puhallin on paljon tutumpia.

Sitten lisää hilpeyden aiheita, eli itse ruoka. Visioni "pienistä sapaksista" oli kyllä se että annokset ovat pieniä, mutta nyt vittu oikeesti, jotain rajaa!

Alla näette kokin (ilmaisen) alkutervehdyksen; jotain kalasosetta, tilliä ja kurkkua. Annokseni säilyi koskemattomana.

Eräs seurueestamme tilasi käsintehdyn kalapuikon ja jotain sooseja.  Vertaa haarukan kokoon...

Nyt en muista mitä tää on?! En syönyt tätäkään.


Juustotarjotin! Nappasin tosta valkohomejuuston, ja sitä uskallan jopa kehua. Hyvää oli, mutta juustopalojen koko oli viinirypäleen tasoa...

Tiikerkakkua ja suklaajätskiä, tämä oli mun annos, ja oli muuten hyvää! Tosin kakkukin oli niin ohut että päivä paistoi läpi... Niin, ja tämä herkku tarjoltiin menun mukaan jossain luomukylmäpuristerypsiöljyssä tms, mutta vaadin saada rypsiöljyn erikseen, sillä en todellakaan halunnut ottaa sitä riskiä että öljy pilaa muuten hyvän paakkelsin. Yhden haarukallisen dippasin öljyyn, ja sanotaanko että jatkossa tiikerikakku ja rypsiöljy eivät eksy samalle lautaselle. Siitä en tiedä mitä tuo vaalea mössö oli, ei nimittäin lukenut menussa...

Olisin muutaman annoksen virallisen nimen tarkistanut menusta, mutta jaah - menyyy on näköjään tänään päivittynyt. Ei saa enää kalapuikkoa tai tiikerikakkua Juuresta :O


Tämän hupaisan ruokailun jälkeen suuntasimme KOM-teatteriin katsastamaan Vadelmavenepakolaisen. Hjuva pläjäys oli se :) !

Hämmästyttävää on se, että kerrankin muistin ottaa edes jonkinlaisen "kattokee kun mä oon kerrankin laittautunut" -kuvan, ja se on tässä:

Yleensä kuvat tuppaavat kiireessä unohtumaan, ja kiire oli nytkin... Mutta kun on viikon kulkenut lähinnä yön hämyssä, mukavat farkut jaloissa ja rento paita päällä, asusteena punaiset silmät ja silmäpussit, niin kesämekko ja pienet korot tuntuivat tavallistakin paremmalta :)

Semmosta. Huomenna näen elämäni ensimmäistä kertaa ketään nettituttua. Minä, "mä en kyllä tajua miten netissä muka voi tutustua keneenkään" -asenteella varustettu (entinen) introvertti, menen terassille ihmisen kanssa kenen kanssa olen keskustellut vain kirjoittamalla. Jännää :) ... Melko monessa blogissa ja muuallakin ihmiset näitä nettituttuja ja niistä muodostuneita ystävyyssuhteita hehkuttavat, joten kiinnostaisi tietää teidänkin kokemuksia? Oletteko tutustuneet johonkuhun netissä ja sitten tavanneet? Miten on mennyt, onko juttu luistanut vai myöntääkö joku että tapaaminen ei olekaan ollut niin hyvä menestys? Tämä kiinnostaa siksi, koska tässä asiassa lienen itse jokseenkin vanhanaikainen ja olen solminut tähän asti kaverisuhteita vain tapaamalla livenä jossain yhteydessä; töiden, harrastusten, kavereiden kautta tai muiden sattumusten summana. Joskus juttu luistaa ystävyydeksi asti, joskus ei :)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Uusia kolttuja

Uskomatonta! Katselin aamulla (eli normaaleiden ihmisten iltapäivällä) että jeespoks, nyt muuten tulee hyvät kuvat kun viitsin pihalle lampsia. Aurinko on valoista parhain, kerrotaan. Ensin pakoilin puolisen tuntia mehiläistä, ja lopulta otin turhautuneena pikaisesti muutaman räpsyn, vilkuillen samalla paranoidisesti että joku naapuri ihan saletisti kyylää että taas toi junttiperkele keikistelee tuolla (siksi en about ikinä ota kuvia pihalla, kun kameran edessä on ihan tarpeeksi vaikeaa jo sisällä yksinkin). Lyhyen kuvailun jälkeen pakenin sisätiloihin, ja katsoin kuvat läpi. Ei kehari sentään, vain minä onnistun kusemaan kuvat niin että valoa ja varjoa tulee aivan vääristä kulmista, naama näyttää laikukkaalta rantapallolta ja silmät on sirillään siitä valoilmiön määrästä. Hienoa, tähän ei muuten moni pysty.

Mutta idea tulee ehkäpä selväksi, vaatekaapistani löytyy taas lisää kesäistä ja värikästä mustaa. Tarkemmin sanottuna bolero, ja mekko jonka pituutta saa säädettyä kolmeen eri helmapituuteen. Varsin kätevää, sanoisin.




keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vappuja kaikille

Kaikista mutkista huolimatta olen nyt melko varma siitä että selvisin vapusta ehjin nahoin. Kerronpa lyhyesti kuluneesta viikosta:



Viime viikolla aloitin kauan kaipaamani yötyön. Todella tervetullutta kaikki se vapaa-aika mitä yöllisestä raatamisesta saa vastineeksi. Siinä kohtaa kun selvisi että kauan kaipaamani kattoremontti ajoittuu noiden yövuorojen kanssa samoille päiville, sain hermoromahduksen. Pakenin faijan kämpille nukkumaan, koska se nyt vaan on fakta että ihminen ei jaksa montaa vuorokautta valvoa. Siinä kohtaa kun faijan koira päätti vetää päivisin huutokonsertteja, hermoromahdus syveni. Samaan aikaan siippani makasi kotona jossain vuosisadan övereimmässä flunssassa, vaikka sen piti siivota koti vappukuntoon. Hermoromahdus syveni taas. Erehdyin yhtenä päivänä käymään kotona sen verran että katsastan onko tämä tönö vielä pystyssä ja kuinka remontti etenee. Siinä sitten silmät verestävinä tuijotin jääkaappia jonne ei valo paistanut, ja tein Nikke Knakkertonmaisen havainnon että ei muuten tule sähköä koko saatanan keittiöön. Eikä tule vieläkään, vaikka tässä on konsultoitu kaikenlaista sähkömiestä. Kattoremontti etenee silleesti että nyt ei näy televisio eikä kuulu radio, koska kaverit lähtivät vapun viettoon kesken antennihommien. Bonuksena vielä sellainen seikka tähän saatanan esikartanoa muistuttavaan viikkoon, että ajelen edelleen nastoilla, ja olen joutunut miettimään muutamat kootut selitykset siltä varalta että virkavalta joku päivä asiasta huomauttaa.

Ihan tässä itsekin hämmästelen että loppujen lopuksi vappu sujui suurinpiirtein mallikkaasti, koti saatiin näennäisen siistiksi ja jääkaappiin viritellyn jatkoroikan ansiosta sapuskatkin säilyy homehtumatta. Enkä edes oksentanut, enkä myöskään sammunut, vaikka se olisi ollut ihan odotettua näillä univeloilla. 

Tällä hetkellä hartaimpiin toiveisiin kuuluu se, että antennitaajuudet ovat perjantaihin mennessä kohdillaan koska on aika kaksiviikkoisen penkkiurheilun. Toinen harras toive on se että ensi yönä saan nukkua ilman liskoja.

Meillä siis vietettiin vappua naamiaisten merkeissä. Paikalla oli virkavallan lisäksi hippi, nunna, vanki, Jeesus, Matti Nykänen, merirosvo ja gangsteri. Huippuja asuja jengi oli kehitellyt, se lämmitti mieltä kovasti että lähes kaikki olivat panostaneet ja pukeutuneet :) Naamiaisia tai teemabileitä saisi kyllä olla useamminkin, äärimäisen vapauttavaa hullutella porukalla. Keskiaika-bileet olisi yksi haave; överihienot vaatteet ja eleganssia menoa. Ainakin ennen kuin promillet nousee...