Sivut

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kuppi nurin

Nyt paloi käpy hiekkapillu-Räsäseen. Sattumalta eilen kävin kaverin kanssa uskonto-aiheisen keskustelun, jonka yhteenvetona todettakoon että Suomen valtio ja kirkko tulisi välittömästi erottaa toisistaan, koska kirkon iltasaduiksi verrattavat joutavat lätinät sekoittavat niin monen ihmisen pään. Tänään Räsänen on ollut taas edukseen ja ladellut uskomattoman aivottomia höyrypään lausuntoja.
Jos joku ei ole päivän lehtiä seurannut, niin tässäpä linkit: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013071017247352_uu.shtml
tämän jälkeen Räsänen lähti vielä puolustelemaan sanomisiaan, mutta vituix meni: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013071017248094_uu.shtml

Nyt painotan että tarkoitukseni ei ole taaskaan loukata ketään, mutta ottakee nyt jumalauta järki päähän! Ministeri antaa luvan rikkoa Suomen lakia, jos usko menee sen edelle?
Minua ei haittaa, jos joku hiljaisesti uskoo Jumalaan tai muihin satuolentoihin. Periaatteessa kymmenen käskyä ovat hienoja elämänohjeita kelle tahansa; älä varasta, älä tapa jne. On hienoa, jos joku esim. pääsee päihteistä eroon uskon avulla, tai löytää uskosta voimaa elämänsä vaikeina aikoina. Kunhan kaikki tuo tapahtuu terveen järjen rajoissa. Tervettä järkeä ei ole se, että sisäministeri käskee noudattamaan mielummin raamatun sanaa kuin Suomen lakia. Jos tähän mennään, niin sopii miettiä, mitä siitä tulee jos Suomessa muidenkin uskontojen edustajat noudattavat omaa pyhää kirjaansa yli lakien? Ihan tarpeeksi on nähty ja kuultu kuinka etenkin muualla maailmassa tehdään murhia uskonnon ja Jumalan nimeen. Paskaa sanon minä.

Raamattu on itselleni hyvin vieras kirja, mutta käsittääkseni Jesse-fanit, papit ja muut hokevat hyvin paljon että "Jumala ei tuomitse" ja synnitkin pitäisi kuulemma saada anteeksi. Ja silti uskovaiset ovat pahimpia tuomitsemaan muita? Räsänen vertaa aborttia eläimen teurastukseen, homous on syntiä ja luonnotonta, vaikka kyse on rakkaudesta, ja vaikka homo uskoisi Jumalaan ja eläisi elämäänsä hyvien tapojen mukaisesti? C'moon...

En ole käynyt rippikoulua, ja kirkosta olen eronnut monta vuotta sitten. Voisin jakaa muutaman uskontoon liittyvän hetken elämästäni;

Kakarana olin jossain seurakunnan kerhossa (silloin ei vielä ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta). Muistan kuinka kerhotädit lukivat meille jotain lastenkirjaa, jossa tyttö ja poika ajelivat fillareilla, ja tyttö jäi auton alle. Kirjan lopussa todettiin, että tyttö siis pääsi pyörällään polkemaan taivaaseen. Miettikää miltä tämä vertauskuva on kuulostanut 4-vuotiaan korviin. Yritin kovasti väittää tädille että en kyllä usko että pyörällä voi polkea taivaaseen, koska pyörässä ei ole sellaista moottoria joka auttaisi pyörää lentämään. Käskettiin olla hiljaa ja mennä syömään.

Samaisessa kerhossa opetettiin hyvin pöytätapoja, ja kun sitten nuo tavat tarpeeksi iskostuivat päähän ja viikonloppuna kotona totesin ruokapöydässä "kiitos Jeesus ruoasta", riitti se äidille. Äiti totesi että kyllä se jumalauta on äiti itse joka on ruoan laittanut, eikä mikään taruolento. Maanantaina ei tarvinnut enää mennä kerhoon.

Ensimmäisellä luokalla kysyin maantiedon tunnilla, miten maapallo on syntynyt. Opettaja käski kysymään uskonnon opettajalta. Kysyin, ja sain vastaukseksi sen kuuluisan lässytyksen Aatamista ja Eevasta jne. Esitin jatkokysymyksen: koska ne dinosaurukset sitten on eläneet? Taas käskettiin olla hiljaa ja todettiin että ei niitä ole ollut olemassa. Mitä vittua?

Pari vuotta sitten pappani kuoli. Ensimmäinen kerta, kun jouduin osallistumaan hautajaisjärjestelyihin. Mummi ja Pappa eivät ole koskaan olleet mitään uskovaista sakkia iästään huolimatta, mutta koska molemmat kuuluivat kirkkoon, oli luontevaa järjestää kirkolliset hautajaiset. Mummin luona kahviteltiin papin kanssa (joka muuten oli oikein mukava ja nykyaikainen, järkevä nainen). Pappi oli valmiiksi katsonut muutaman hautajaisiin sopivan virren, joita kirkossa voitais laulaa. Katselin virsien sanoja, ja sanoin papille aivan suoraan, että en kyllä suostu laulamaan yhtäkään biisiä, jossa mun pitäisi olla KIITOLLINEN siitä että pappa on kuollut ja pääsee vihdoinkin Jumalan luo. Tai jos sentään virressä ei kiitollinen tarvinnut olla, niin muuten maanpäällisestä elämästä puhuttiin synkeään sävyyn ja taivasta ylistettiin. Kuvottavaa. Suru ja papan kaipuu oli (ja on edelleen) suuri, siinä ei todellakaan tehnyt mieli kiittää kuolemasta, kun olisi tehnyt melkein mitä vain saadakseen papan takaisin, edes hetkeksi. Onnekseni mummi ja äiti olivat pitkälti samaa mieltä, ja pappi ymmärtäväinen. Päädyttiin neljän virren sijaan kahteen klassiseen sävelmään, yhteen virteen ja Kai rydmanin "Niin kaunis on maa" -kappaleeseen:


Kohtaan myös töissäni jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat hurahtaneet uskoon. Järjestäen jokaisen sellaisen potilaan kanssa tulee ongelmia, kun uskoon ja "Jumalan parantavaan voimaan" vedoten kieltäydytään lääkkeistä tai ylipäätään hoidosta (kunnes määrätään hoitoon, kun nuppi on niin sekaisin), joskus myös omaiset ovat sitä mieltä että sairastuminen on Jumalan antama rangaistus synneistä. Selitä siinä sitten että tässä ei kyllä ole kysymys Jumalasta, vaan aivojen reseptoreista, perimästä, elämäntilanteesta jne.

Evoluutioteorian tueksi on mm. fossiileja todisteena. Mitä pitäviä todisteita uskiksilla on Jeesuksesta? Saletisti ei kukaan ruoki koko kylää kahdella kalalla ja viidellä leivällä, edes David Copperfield ei kävele vetten päällä ilman taidokkaita trikkitemppuja, eikä hedelmöittyminen tapahdu ilman seksiä.

"This is our right to life
Not religious right back
This is abortions knife
Aiming at the womb of
The Christian conspiracy
So open my eyes and see"


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Uusia lempiriepuliineja

Aktivoiduin tänään enne yövuoroa ja räpsin vihdoinkin muutamat photot viime aikaisista arkisemmista ostoksista. Selvennän sen verran, että tapanani ei ole eikä tule olemaan jokaisen ostoksen kuvaaminen, koska esim musta toppi on musta toppi vaikka sen mistä kulmasta kuvaisi. Samoin meikit ja muut hilavitkuttimet. MUTTA, on muutama vaate mistä olen sen verran pähkinöinä että ne päätyy nyt kuviksi tänne:


Ylemmässä kuvassa helletoppien ehdoton number uno, ei nimittäin ole tuo selkäpuoli kovinkaan hiostava :)
Etupuoli sentään on ihan perusmustaa peittävää puuvillaa, että ei tässä sentään ihan irstaiksi olla alettu!
Alemmassa kuvassa näemme goottikirpparilta löytämäni Lip Servicen caprit. Oi caprit caprit miten pitkään noita olenkaan himoinnut ja kuolannut! Lahkeissa olevat remelit muuten varmistavat hyvin sen, että kanssaolijat tietävät missä olen, kun kilisen kävellessäni. Kilisevät lahkeet sain varsin huokeaan hintaan, ja housut ovat juuri passelit kaikkeen kesämenoon, lähikaupasta elokuvateatteriin ja baariin. Rakkautta rakkautta vain <3 ...


Ennen kuin siirrytään ostoslistalla eteenpäin, niin saanen huomauttaa että olin tosiaan suuntaamassa töihin, ja töihin punainen huulipuna ja tummat silmämeikit ovat liikaa, joten kävin suihkun kautta hakemassa alemmissa kuvissa esiintyvän naturellimman lookin. Ihan en sentään viitsinyt (vielä) tänne naturelli-naamaa laittaa, joten jotta pysytään totuudessa, niin kerrottakoon että naamasta löytyy jostain tuolta väsyneiden silmäluomien kupeesta ripsiväriä.



En ole koskaan pitänyt ralliruuduista, mutta tämä paita oli niin katalogikuvassa niin hellyyttävän näköinen että se oli pakko tilata. Ukko aina vitsailee minusta ja tästä paidasta että puuttuu enää heinä suunpielestä, niin olisin valmis maatilan emännäksi. Ihan vain sen takia laitoin nuo letitkin. "Mä maalaistyttö oon... Ja panen suihketta kainaloon..."


Tsädäm! Prillitkin pääsivät kuvaan! Käytän laseja hyvin paljon arkena kun en jaksa piilareiden kanssa sohlata, mutta kuvissa mulla harvoin näkee laseja ihan vain siitä syystä että aina niistä valo heijastuu ikävästi ja myös jollain tapaa ne vievät liikaa huomiota. Mutta koska kyseessä on arkiriepupäivitys, niin rillitkin saivat kunnian osallistua :) Rillit eivät nyt kuitenkaan olleet se kuvan tarkoitus, vaan kuvassa näkyvä paita. Siinä on kuvioita ja pitkät hihat ja huppu, eli varsin toimiva arkipaita.
(Tässä vaiheessa aikaa töihinlähtöön oli sellaiset 2min, joten sorruin jokateini-niksiin ja otin kuvan peilin kautta. höhö... Takana näkyvät pussukat eivät sitten kuulu sisustukseemme, vaan pusseissa on vaatteitani jotka luojan kiitos suuntaavat torstaina kirppikselle)
Olin sen verran lahopää etten tajunnut ottaa kuvaa paidan takapuolesta, joten EMP:n katalogikuva tarjoaa pelastuksen:



Ostokset loppuivat siihen. Ajattelin kuitenkin vielä kiusata teitä esittelemällä tuunatut kesähousuni. Kesähousuprojekti oli yllättävän pitkä, kerron teille tarinan:

 

Kyseessä on vuuuuuosia vanhat housut. Jossain vaiheessa housut jäivät pieniksi ja hautautuivat kaapin perälle. Joskus viime vuonna ne sitten sieltä löysin, hyvä uutinen se että ne mahtuivat taas päälle, mutta huono uutinen se että housujen huumorilahje-malli ei enää napannut yhtään. Housut ovat kuitenkin sen verran hyvin istuvat ja olivat aikoinaan yhdet lempparifarkkuni, että päätin sitten modata ne uuteen uskoon.
Housut olivat siis alkujaan tuollaiset perussiniset farkut. Leikkasin lahkeet pois ja heitin housut pesukoneeseen mustan väriaineen kanssa. Tämä tapahtui joskus maaliskuussa... Pesukone päätti sanoa sopimuksensa irti, aloitti kyllä pesuohjelman mutta ei sitten poistanut vettä. Minä poistin, manuaalisesti (vittu, jouduin netistä etsimään pesukoneen käyttöohjeen ja etsimään jotain ööööööö poistoventtiiliä ja nukkasihtiä tai mikälie olikaan) kaiken sen mustan veden. Seuraavaksi hinkkasin sitä mustaa vettä lattiasta. Hyvin muuten imeytyy kaakeliin musta vaateväri :)
Projekti siis meni hetkeksi jäihin kunnes uusi pesukone saapui taloon. Sitten meni taas tovi että muistin ostaa mustaa vaateväriä kaupasta... Ja kun sain valmiiksi leikatut farkut värjättyä, piti odotella että saan anopilta ompelukoneen lainaan. Surauttelin lahjeisiin mustaa pehmeää tylliä ja aloin virittelemään tähden muotoisia niittejä lahkeisiin. Tämä tapahtui muistaakseni joskus toukokuun alussa... Jonnekin tuli kiire, niittien laitto jäi kesken. Seuraavan kerran kun olisi ollut aikaa jatkaa projektia -ja kun oli helle ja olisin halunnut laittaa housut töihin päälle- ei sitten niittejä löytynyt mistään. Syytin ukkoa, koska se oli siivonnut viimeksi. Niitit löytyivät viimein tuossa kolmisen viikkoa sitten niinkin yllättävästä paikasta kuin ompelulaatikosta. Eipä tullut mieleenkään että olisin kerrankin laittanut tavaran sen oikealle paikalle :) Niittejä olin ehtinyt etsiä mm. astiakaapeista, vessan kaapeista, kenkäkaapista ja kaikista yleisistä roinalaatikoista...





 Mutta housut ovat valmiit, se on tärkeintä :)






tiistai 2. heinäkuuta 2013

Pikakuulumiset

Joku varastaa törkeästi kalenteristani päivät ja jäljelle jäävistä päivistä tunnit!
Luulisi, että kun on suurin piirtein joka toinen viikko vapaata, että sitä aikaa sitten jumalauta olisi, mutta kissan viikset. Olen tässä vajaat kolme kuukautta kestäneessä yötyö-putkessani tehnyt sellaisen nokkelan havainnon, että kun yhteen viikkoon mahduttaa about 80 työtuntia, niin väistämättä kaikki arkinen puuhailu jää vapaaviikoille. Yöviikoilla tulee heräiltyä klo 16, ja työmaalla pitää olla taas klo 20.00. Käytännössä katsoen siinä ehtii hieraista silmiään, juoda aamusumpit, käydä salilla tai vaihtoehtoisesti pikakahvilla jonkun luona joka kestää väsymyksestä johtuvaa kiukuttelua, ja sitten saakin jo suunnata kaupan kautta sorvin ääreen.

Hyvä puoli on se, että yön hämärinä tunteina on aikaa selailla kaikki mahdolliset virtuaaliset rättikaupat läpi. Huono puoli se, että joutuu käyttämään kaikki itsekurin rippeet ettei sitten yöllä tilaile laskulla kaikkea jännää. Löytöjä olen kuitenkin tehnyt monia, niistä koitan jotain referaattia kuvien muodossa bloggailla heti kun on aikaa keimailla kameran edessä.

Edellisen postauksen jälkeen on tullut synttärikakkuun yksi kynttilä lisää puhallettavaa. Oli meininki kasailla jotain kuvia vuosien varrelta, mutta laiskuuttani kaappasin vain facebookista pari kuvaa. Eroa tähän päivään kuvilla taitaa olla sellaiset kymmenen vuotta! *ikäkriisiikäkriisiikäkriisi*

Enon kanssa jonain jouluyönä. En sitten tiedä miten normaalia se on että jouluyönä pelataan bilistä ja luukutetaan Metallicaa. Kyllä me tota kuvaa edeltävästi ihan asiallisesti syöpöteltiin ja vietettiin sellaista lupsakkaa joulua.

Sen muistan, että tämä kuva on otettu Juhannuksena! Tuo on nimittäin rippikesänä (joskaan en rippihommia koskaan suorittanut), kun teiniangstissani kieltäydyin lähtemästä mökille viettämään Juhannusta äidin ja muun suvun kanssa. Vietin siis sen Juhannuksen kaverini kanssa Helsingin asematunnelissa. Myöhempinä vuosina lähdin erittäin mielelläni mökille aina jos en ollut töissä, kunnes mökki sitten pari kesää sitten myytiin *niisk*

Siitä päästäänkin sujuvasti tämän vuoden Juhannukseen, joka oli suureksi hämmästyksekseni vapaa. Kaupunkijuhannukseen piti saada jotain fiilistä, joten ostin takapihalle uima-altaan. Allas jäi melko vähälle käytölle, mutta ainakin olin veden äärellä... Vettä olisi ehkä kannattanut nauttia myös sisäisesti, sen sijaan että imuttelin melko laajan skaalan erilaisia drinksuja ja snapsuja kurkusta alas. Äsken tulikin jo mainio selitys sille, miksi juhannuksesta ei ole julkaisukelpoisia kuvia, mutta helvetin hauskat bileet meillä oli :)

Koska julkaisukelpoisia kuvia ei ole, julkaisen yhden epäkelvon :)

Seuraavat vapauden hetket koittivat menneenä viikonloppuna, kun into piukkana suuntasin hietsuun moshaamaan niskani kipeäksi Rammsteinin tahtiin. Helvetin hieno show, jälleen kerran. Mitäpä siitä muuta sanomaan.

Koska sateen todennäköisyys oli suuri, päätin heittäytyä viisaaksi ja puin sateenkestävät vermeet päälle. Ei sitten kyllä satanut.

Kuvassa näkyvä peeveesee-toppi ja peeveesee-hame ovat yksiä viimeaikaisia hankintoja. Yllättävää asiasta tekee sen, että löysin ne (netti)kirppareilta. Sellainen ihme tapahtuu äärimäisen harvoin. Aina kiva vaate menee ohi ennen kuin ehdin suutani aukaisemaan, tai sitten jään arpomaan sen istuvuutta ja itken myöhemmin kun en toiminut salamannopeasti. Nyt toimin, ja se kannatti :)

Vapaat oli hyvä lopettaa  tänään teräsmäisiin tunnelmiin uuden Teräsmies-elokuvan merkeissä (Man of Steel), hellyyttävä pätkä ja visuaalisesti toimiva scifi/action-pläjäytys, joskin Nolan ei nyt kyllä ihan yltänyt Batmanista tuttuihin henkeäsalpaaviin sfääreihin. Tai sitten syytän muita elokuvan tekijöitä... Oli miten oli, hyvä se silti oli :)
Huomenna vielä viimeisen yötyöviikon pariin, sitten lomille lompsis! Palaamisiin :)


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Senkin pervot

Aina joskus pistää silmään varsin huvittavia hakusanoja miten blogiini päädytään. Yleisimmät hakusanat kautta aikojen ovat ylivoimaisesti reisisaappaat ja pvc-hame (senkin pervot!!!), mutta tässä muutama harvinaisempi helmi viime viikoilta:

-huora illaksi
-saappaat tupakalla
-kaija koo nahkahousuissa
-kaikki vituttaa
-raisa+aine+sonata
-vituttaa
-huumorikuvia lomasta

Noita vitutuksen variaatioita on melko monia, joten mietin että pitääkö tässä nyt mennä itseensä ja a) lopettaa kiroilu b) pyrkiä olemaan ällöpositiivinen kaikessa.

Mites toi "saappaat tupakalla"? Kiinnostaisi kovasti tietää mitä sillä on haettu? Jonkinlaisia ohjeita vai täh...? Kaija Koo nyt on aika selvä tapaus, mutta sääli sitä joka on täältä toivonut löytävänsä kuvia Kaijasta :/ .
Se, mikä eniten nyt aiheutti hämmennystä ja pienen naurun pyrskähdyksen, on tuo "raisa+aine+sonata"... Jos joku Neiti Etsivä siellä nyt osaa selventää että mitäs vittua, niin palkitsen kyllä jollain papukaija-merkillä. 
Saatana! Mun piti lopettaa kiroilu!

Tässä kohtaa lienee oiva aasinsilta paneutua myös nimimerkkiini. Se on nimittäin myös sellainen mille välillä hymähtelen; blogia kun haetaan paljon mm. sanoilla "punainen skrapee", "punainenskabaree" ja "punainen skabee". Hauskoja variaatioita toki nuokin!
Mutta se Punaisen skarabeen tarkoitus:
Punainen lienee hyvin selvä; se on väri, ja se on väri mikä hiuksissani on ollut viimeiset ööh, ainakin kaksi vuotta. Punainen myös kuvastaa itselleni intohimoa. Skarabee taasen tarkoittaa pillerinpyörittäjää, joka on kovakuoriainen, sekä Egyptissä paljon käytetty amuletti ja onnen symboli. Omassa nimimerkissäni viittaan siis kovakuoriaisen sijaan lähinnä onneen, jota aina tarvitaan elämässä, mutta pillerinpyörittäjä on myös viittaus työhöni. Pillereitä tulee sairaalassa pyöriteltyä usein ihan kiitettävään tahtiin :) .



Eipä tässä sitten muuta, toivotaan että kaikki tähänkin tekstiin eksyvät löytävät jostain itselleen sen huoran illaksi, punainen skarabee ei sitä iloa tarjoile :)

maanantai 10. kesäkuuta 2013

SOA

Näitä Sauna-päivityksiä tulee varmaankin jokaiselta bloggaajalta joka siellä on ollut, mutta koska elämässäni ei  ole muuta jännää viime aikoina tapahtunut, niin laitanpa minäkin Saunasta muutaman sanasen ja kuvasen ;)

Nelikkomme vietti Saunassa kaikki molemmat kaksi päivää. Vaikka mukana oli muutama jemmapullo, niin tunnelmaa piti silti hakea baarin kautta ennen Ratinaan rantautumista. Virhe ehkä siinä mielessä, että autossa siemailtujen sidukoiden jälkeen parit tequilat ja mansikkamargaritat nousivat salakavalasti hattuun siinä vaiheessa kun jalkauduttiin festarialueelle, joten hetkinen meni kasaillessa itseään.






Hesari oli jo Nightwishin ja muutamat muut arvioinut, joten bändeistä totean vaan lyhyesti että Nightwish toimi. Mikään festarikeikka ei ole mielestäni koskaan ollut niin hyvä kuin yksittäisten bändien omat keikat (mieluiten sisätiloissa, akustiikan ja hämärän tunnelman takia), ja tämä koskee myös em. bändiä, mutta hyvä keikka silti, Janssen näytti kotiutuneen humppatukkien joukkoon ja auringonlasku toi myös oman mukavan fiiliksen keikan seuraamiseen ja tunnelmaan :) . Stam1na ei petä koskaan, Bodom veti hienosti kuin myös Opeth ja monet muut.

Lyhyt tarina minusta ja Volbeatista: Näin Volbeatin pari vuotta sitten Provinssissa, koska se sattui esiintymään juuri ennen  System of a Downia jota odotin kuin lapsena joulua. Olisin voinut jättää Volbeatin näkemättäkin tuolloin, koska parien radiohittien perusteella olin päättänyt että bändi on aivan paska. Ne radiohitit ovat Fallen ja Radio girl, joista olen edelleen vahvasti sitä mieltä että kamalaa kuraa. Niin että en sitten ollut bändiin perehtynyt silloin paremmin. Keikan aikana kuitenkin kuulostelin että "mjooh, näillähän on ihan hyviäkin biisejä". Kotona kuulostelin enemmän ja aloin tykkäilemään. Sitten alkoi jossain vaiheessa jo vituttamaan, että on se kumma kun bändi ei nyt voi tulla Suomeen kun mäkin olen päässyt sen makuun. Nyt se sitten tuli, ja nyt mä sitten petyin. Alkoi se vinkuminen kyllästyttämään about keikan puolivälissä. Jätkä eilen veti melko vakuuttavasti pätkät Rammsteinia ja Judas Priestia, mutta silti honottaa sillä omalla soundillaan kaikki biisit alusta loppuun. Mä olisin ihan mieluusti kuullut koko loppukeikan niitä Rammstein-covereita, niissä sentään oli jotain potkua eikä sellaista lobotomia-meininkiä (mitä muuten Volbeatin uusin levy on alusta loppuun)... Että notta ei nyt tee taas hetkeen mieli kuunnella Volbeatia :)


Kaverin kanssa tuli kokeiltua myös sumopainia, kovin hehkeä olo puvussa, jonka kanssa ei pääse edes itse ylös maasta :P Arvatkaapa kauanko meidän matsi kesti niissä promilleissa... Tasapaino, mikä se on?


Sunnuntaina oli vähän väsyneempi tunnelma, mutta siitäkin selvittiin.

Tekisi kovasti mieli vedota krapulaan, että ei tarvitsisi hilautua tänään(kään) lenkille, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että vaikka olinkin hetkittäin maistissa viikonloppuna, niin ensimmäisiäkään krapulan oireita ei ole näkynyt. Syy lenkki-pakolle on se, että melko tarkalleen kuukauden päästä pitäisi jaksaa soutaa 60km kirkkoveneellä, ja mitä lähemmäs tuota tuomionpäivää mennään, sitä enemmän hirvittää se että kuolema korjaa allekirjoittaneen tästä elämästä jo siinä matkan puolivälissä. Ei ole meinaan lenkkeilyt tai muut kestävyys-lajit inspiroineet tänä(kään) keväänä. Salilla olen kyllä käynyt, ja -ilman mitään tarkoitusta harrastaa itsekehuskelua- oon kyllä aika jipoissa siitä että yläkropassa jopa näen (tai kuvittelen näkeväni) lihaksia! Se ei silti auta soutuhommissa maaliin asti.

Jään kuitenkin vielä hetkeksi sohvan nurkkaan miettimään sitä lenkkeilyä...

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ennen oli ennen...

Muutama päivä takaperin olin mukavasti spotifyn ja matkakaiuttimen kanssa takapihalla paahtamassa itseäni. Olisin halunnut kuunnella Toolia, mutta kyseinen yhtye ei ole vieläkään antautunut Spotifyn riistomaailmaan. Ensin se vitutti, sitten aloin miettimään miten mahtavaa oli ennen muinoin ostaa/saada/polttaa joku levy minkä on jo pitkään halunnut. Nyt on kaikki niin käden ulottuvilla, että unohtuu hommasta se arvostus-puoli välillä kokonaan.

Muistan erään mökkireissun about seitsemän-kahdeksan vuoden takaa: Kavereiden kanssa lähdettiin mökille, ei ollut silloin vielä nettiä kännyköissä, ja cd-soitinkin oli muistaakseni jäänyt kotiin. Radio sentään mökiltä löytyi. Siinä sitten saunottiin ja jostain tuli aivan käsittämätön ysäri-vimma ja fiilisteltiin ja muisteltiin kultaisia varhais-teinivuosia. Mutta koska matkassa ei tosiaan ollut ysärimusiikkia, oli ainoa vaihtoehto soittaa radion toive-iltaan. Miettikää; siinä saunan jälkeen muutaman promillen humalassa jonotat radiolinjoille, että saat kuulla Dazen Superheron. Mutta voi jumalauta sitä fiilistä, kun puhelun jälkeen päivystettiin radion äärellä ja vihdoin biisi pärähti soimaan. Siinä oli kuulkaas tunnelmaa kerrakseen!


Vielä jos mennään ajassa taaksepäin pari valovuotta, niin muistan oikein hyvin senkin kauden, kun naperona ei ollut rahaa ostaa yhtäkään levyä, ja silti oli pakko saada ne parhaat biisit itselleen. Kasettisoitin toimi tähän tarkoitukseen pirun hyvin, oi oi mikä fiilis kun onnistuit taltioimaan yhden biisin kasetille ensisekunneista asti!

Samanlaista fiilistelyä ja tunnelmointia oli -etenkin näin jälkikäteen ajateltuna- myös tv:n seuraamisessa. Ei ollut tallentavia bokseja eikä nettitelkkuja joista olisi voinut katsoa sarjat silloin kun itseä huvitti. Ainoa hätäratkaisu oli VHS, ja siinäkin oli se ongelma että aina piti jonkun muistaa laittaa nauhoitus päälle... Jälkikäteen koen sen melko nostalgiseksi, että viikon odotus palkittiin kun vaikka puhtaat valkeat lakanat pärähti ruutuun uuden jakson kera. Ei voinut katsoa etukäteen netti-tv:stä eikä jälkikäteen boksilta koska olit unohtanut sen telkkarista katsoa. Piti olla tarkka kuin porkkana. Oli muuten ohjelmatkin muinoin laadukkaampia kuin nyt... Tai ainakin väitän näin, koska tällä hetkellä en seuraa yhtäkään sarjaa. Enkä muuten omista tallentavaa boksiakaan.

Vähän sama homma esim facebookin kanssa: Valitettavan paljon tulee itsekin vaihdettua kuulumisia lähinnä sen välityksellä, sen sijaan että soittaisi kaverille. Puhelut ovat paljon sisältörikkaampia ja jotenkin henkilökohtaisempia, kuin ruudulle ilmestyvä "heippa, mitä kuuluu?" -viesti. Toki puheluitakin tulee harrastettua, onneksi, ja usein ilahdun jos puhelin odottamatta soi ja linjojen päässä kuulen tervehdyksen "ei mulla mitään asiaa ollut, ajattelin vaan soitella".

Nykyiset pelit ja vempeleet helpottavat yhteydenpitoa ja viihde-maailman seuraamista, ja toki sitä musiikkiakin tulee kuunneltua huomattavasti paljon laajemmin kun kaikki on käden ulottuvilla. Olen myös äärimäisen kiitollinen Spotifysta (josta maksan, koska haluan edes jotain korvausta antaa muusikoille, vaikka tiedän että korvaus Spotifysta on aivan naurettavan olematon), koska olen aina pitänyt enemmän listoista joiden sisällön saan itse päättää, toisin kuin cd:n kuuntelussa. MUTTA, se fiilis... Se fiilis kun saat uunituoreen levyn käteen, laitat sen soittimeen ja kuuntelet... Tai kiirehdit kaupasta kotiin ehtiäksesi sohvalle hyvään asentoon lempiohjelmasi alkaessa juuri... Oi oi!

Ja sitten se Tool. Onneksi sentään youtubesta löytyy!


Tälläinen nostalginen olo tällä kertaa :)

Haaste

Lady Satin nakkasi minua haasteella ja yövuoroni ratoksi ajattelin siihen samantien vastailla sen mitä osaan :)

Sitä ennen kuitenkin kiitos; huomasin että pieni ja vaatimaton blogini on saanut uusia lukijoita lähiviikkoina. On ilahduttavaa jos turinointini jotakuta miellyttää ja jos blogia jaksaa seurata. Edelleen suhtautumiseni bloggailuun on hyvin vaihtelevaa, välillä tekisi mieli lyödä rukkaset tiskiin kun en osaa edes itselleni selittää miksi kirjoitan blogia, toisinaan taas on hetkiä jolloin on erittäin mukava raapustella jotain tekstiä kuvien kera. En kirjoita blogia miellyttääkseni ketään (en toki myöskään loukatakseni ketään!), mutta jos jolla kulla on ideoita, aiheita tai mitä tahansa muuta sanottavaa niin sana on vapaa :)


Mutta mennäänpäs sitten asiaan, eli se haaste:

1. kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja joka haasteen sinulle antoi.
2. Valitse 5 blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja jätä kommentti blogin omistajalle
3. Toivo, että ihmiset, jotka olet haastanut, jakaisivat haastetta eteenpäin.

*Kiittää Lady Satinia*

*Pohtii keille haasteen heittää*'

*Toivoo ja puhaltaa kuvitteellisen kynttilän*

5 Asiaa joita tarvitset päivittäin:
- Kahvi
- Tupakka
- Puhelin
- Musiikki
- Vesi

5 Kirjaa joita suosittelet:
- Suzanne Collins; Nälkäpeli (trilogia)
- E. L. James; Fifty Shades (koko sarja)
- Juha Vuorinen; Juoppohullun päiväkirja (kaikki, helvetin hyvää junttihuumoria!)
- Torey Hayden; Tiikerin lapsi
- Nikki Sixx; Heroiinipäiväkirja

5 materialistista joululahjatoivetta:
- Kengät
- Hajuvesi
- Suklaata (daah, joulu ilman Wiener nougatia on kuin kesä ilman aurinkoa)
- Hepeneitä
- Lahjakortteja (en tiedä meneekö tämä materian piiriin...?)

On muuten välikommenttina sanottava, että vaikka pidän aivan mielettömästi lahjoista, niin nyt oli vaikea keksiä mitään materiaalia. Pidän eniten lahjoista, joiden vuoksi antaja on miettinyt mistä minä pitäisin. Haluaisin kyllä saada vaikka mitä, kuten uusia huonekaluja, lähteä matkalle jne, mutta ne eivät ole asioita joita haluan lahjaksi toivoa. Ajatus ja tunne on tärkeintä, ei hintalappu.

5 Paikkaa jossa haluaisit käydä:
- Saksa
- Praha
- Malediivit
- Savanni (ihan sama missä, kunhan on kaikki eläimet nähtävillä ja saan istua paniikissa jeepissä kun sarvikuono hyökkää)
- Autio paratiisisaari (koordinaateilla ei väliä tälläkään, kunhan on silkinpehmeä hiekkaranta, kirkas vesi ilman kaloja, palmut rannalla ja läsnä ei ketään)

5 Adjektiivia jotka kuvaavat sinua:
Tämä on minulle aina sellainen hirttosilmukka-fiilis että hmm... itsensä kuvailu on ehkä vaikeinta...
- Ailahtelevainen
- Stressaava
- Empaattinen
- Mietteliäs
- Herkkä (nyt se on ääneen sanottu)

5 Elämänohjetta jotka antaisit muille:
En yksinkertaisesti voi antaa elämänohjeita, jotka olisivat kaikille sopivia. Jollekin voisin sanoa että ole oma itsesi, kun taas jollekulle toiselle voisin sanoa että täytyy ajatella myös muita... Voisin sanoa myös että elä elämääsi, mutta en halua että kukaan elää elämäänsä väärällä tavalla. Ehkäpä sanon vain että 
opettele tuntemaan itsesi; sitten oivallat loputkin asiat :)