Sivut

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Jeesus ei tule, oletko valmis?

Voin vakuuttaa että tästä ei ole tulossa mitään angsti-blogia, mutta tää Jesse-kiihkoilu on viime aikoina kiehuttanut sappea niin pahasti että ruumiini on hetkittäin melko helvetillisissä lämpötiloissa vitutusen vuoksi ja poskia kuumottaa niin että niillä voisi munakkaan paistaa. Tällä kertaa kunnian tästä paistinpannu-fiiliksestä saa joku anonyymi imatralainen pappi, jolla on ilmeisesti aamulääkkeet jäänyt jo pidemmän aikaa ottamatta. Lukekaa itse: Imatran kohusaarna

Ei jeesuksen perse sentään! En edes jaksa avata ajatuksiani noin hourupäisestä puheesta, josta jengi vielä into piukkana maksaa kirkollisveroa. Tulin vain sanomaan, että mittani on sen verran täynnä, että tilasin itselleni tämän paidan:

En ole koskaan omistanut yhtäkään asennepaitaa, enkä niistä liiemmin pidä, oli teksti sitten mikä hyvänsä, mutta nyt jumalauta riitti. Jos hiekkapillu-Räsänen ja muut psykoottiset tyypit horisevat noin tosissaan ja noin julkisesti jostain satuolennosta ja pitävät omaa näkökantaansa ainoana oikeana, niin täytyy kai alkaa itsekin korostamaan omaa asennetta asiaa kohtaan, oli tälläinen angstaus sitten miten lapsellista tahansa. Jeesus ei tule, ja allekirjoittanut on aivan helvetin valmis ja sinut sen asian kanssa. Ensi viikolla paidan kera. Menen ehkä pussikaljalle jonkun seurakunnan pihaan, ihan vaan koska kiukuttaa niin paljon. Imatralaisen horopää-papin puheisiin viitaten, saatan myös katsoa samalla pornoa ja pyyhkiä perseeni rahatuppoihin.


---

EDIT: Unohtui tuossa tunteiden kuohunnassa mainita, että kyseessä on siis PMMP:n paita. Kyseessä ei teknisesti ottaen ole mikään angstaus-paita, ja suosittelenkin paneutumaan alla olevan biisin sanoihin ja etenkin niiden sisältöön. Paita kuitenkin toimii pirun hyvin tähän haluamaani teiniangsti-touhuun :P Lisäksi PMMP on huippu!


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Ei koskaan...?

Kyllä fakta on niin, että koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Olen melkoisen monta kertaa joutunut syömään mielikuvitushattuni...

"Mä en todellakaan ala koskaan pitämään blogia". Ja niinhän se on nähty miten siinä kävi ;)
Samantyylisiä kuolemattomia lausahduksia on vaikka kuinka, mutta siirtykäämme nykypäivään.

"Mä en ikinä kyllä osta kiilakorkoja, se on joko kunnon korot tai ei ollenkaan!". Ja niinhän siinä tietenkin kävi että taannoisella the Tall Ships Race -reissulla sellaiset ostin. Edellisellä viikolla löysin hurjan kivat ja törkeän halvat arkikengät muutaman sentin koroilla, ja ajattelin että jeespoks, nämä on just passelit kun joutuu pitkin Helsinkiä kävelemään. Ja sitten se hetki, kun tajuat että uudet "supermukavat" kengät hankaavat ja puristavat kun olet talsinut Helsingissä ehkä 50 metriä. Eli kenkäkauppaan mars. Kyrsi sen verran että siinä vaiheessa oli olennaisinta saada nopeasti halvat kengät joilla pystyy kävelemään. Kyseiset kiilat täyttivät molemmat kriteerit ja kenkien osto oli nopeasti suoritettu. Ne on muuten yllättävän kivat jaloissa, mutta en silti osta toisia kiiloja :P Ehkä...

Sitten se toinen "mä en koskaan"... Geo-kätköily. Ei mahtunut omaan pieneen ja rajoittuneeseen päähäni, että mitä järkeä on etsiä jotain purkkeja jostain tai ylipäätään pyöriä jossain metikössä suunnistamassa?! Tähän varmasti liittyy myös traumaattiset kokemukset peruskoulun suunnistuksista: käteen annettiin todella huonolla tulostimella tulostettu mustavalko-kartta, jossa oli mustetahroja ja jonka avulla sitten muka piti paikantaa jotain rasteja milloin mistäkin metsästä. Olen aivan varma että opettajilla ei ollut mitään hajua siitä minkä ryteikön kartan milloinkin meille raukoille jakoivat, sen verran random-touhua se samoilu oli ja muistelen että kaikki meistä löysi niitä rasteja ihan tuurilla kun tarpeeksi kauan lepikossa aikaa vietettiin. Kukaan ei koskaan selventänyt että millä logiikalla sitä karttaa olisi pitänyt tulkita, ja siitä aion olla ikuisesti katkera. Ylipäätään koululiikunta on tappanut innon niin moneen urheilulajiin että koululiikunta pitäisi ehkä lailla kieltää.

Mutta se geo-kätköily! Kaveri on sitä tässä harrastellut ja olen nauranut kuvitteelliseen partaani koko touhulle, mutta niinhän siinä kävi että viikko sitten kännipäissäni kävin hänen kanssaan hakemassa elämäni ensimmäisen kätkön. Ja seuraavana päivänä taas kännissä kätkölle. Hieno fiilis ottaa illan päätteeksi korkkarit pois ja talsia sillan alla tai ojassa horjuen ja etsien jotain purkkia, ja sitten saa raapustella nimen paperiin... Järkeä? Ei!  MAHTAVAA! Olen löytänyt uuden harrastuksen! Tuon viikonlopun jälkeen olen sitten muutaman kätkön etsinyt -ihan selvinpäin siis- ja yksi epäonnistuminenkin joukkoon mahtuu, mutta ei se mitään, hölmöläinen ei lannistu! Kunnes eksyy, senkin osaan muuten pirun hyvin.

Tänään käytiin ukon kanssa Porvoossa katselemassa pitkästä aikaa vanhaa kaupunkia ym. Hieno visioni kuvailla vanhoja rakennuksia kaatui siihen, että paikalla oli ehkä miljoona muutakin turistia, joten kuvat jäi vähiin. Maisemat ja rakennukset olivat silti mukavaa vaihtelua, vanhoja rakennuksia, suuria puita, kivimuureja ja muuta silmää miellyttävää :) 

Näissä pällistelykuvissa näkyy nuo uudet kiilakorot, mutta koska mitään sen ihmeempää ei kengissä ole eikä ne aiheuta itselläni mitään wow-kiljahduksia, niin en niitä se kummemmin esittele. Kuvien myötä, mukavaa viikonloppua itse kullekin :)










torstai 18. heinäkuuta 2013

Lomalla viimeinkin

Nokkelimmat jo otsikosta sen päättelivät; olen lomalla :)

Loma alkoi viime viikon tiistaina, ja samalla alkoi myös yletön hiilarimässäily ja nestetankkaus, tavoitteena kerätä kroppaan tarpeeksi polttoainetta perjantain koettelemukseen. Kävin taas duuniporukalla soutelemassa Sulkavan souduissa 60km kirkkoveneellä. Persettä poltteli, kusihätä vaivasi (kirkkoveneessä rakon tyhjentäminen on hieman hankalaa...), käsissä oli orastavia rakkoja, psyyke meinasi prakata ja viimeinen kymppi oli selälle niin killeriä että lähellä oli etten viskannut airoa jorpakkoon ja hypännyt itse perässä. Kansainvälisiä käsimerkkejä näytin ohi ajaneelle moottoriveneelle kun en muuallekaan saanut vitutustani purettua... Nyt se on taas ohi, soudut on soudettu ja fiilis on haikea. Aika parani huimasti, oltiin n. 35 minuuttia nopeampia kuin viime vuonna. Seuraavan päivän "nesteytys" oli vähintäänkin yhtä rankkaa kuin soutaminen, ja vietettyäni viikonlopun kirkkoveneporukan kanssa mökillä, olen entistä vakuuttuneempi siitä että kollegani ovat täysin alkoholisoituneita retardeja. Mutta ihania sellaisia :)




Röyhkeästi lainaan soutukaverin ottamia kuvia, ja vielä röyhkeämmin julkaisen kuvia muiden selkämyksistä, hyi sentään...


Veneessä pitää olla keulakoriste. Veera sai paljon kehuja matkan varrella, on se sellainen pervoilija että :)



Ja siinä muisto tämän vuoden souduista, kunniakirjoja ja mitaleja on nyt vitriinissä kaksin kappalein, ensi vuonna taas lisää :)

Mutta se souduista, tämä ei ole mikään urheilublogi!

Tiistaina vietin laatuaikaa faijan kanssa, eli käytiin tallinnasta hakemassa kesäjuomaa. Tänään iski hirmuinen vimma ostaa baarikaappi, koska kaikki juomaton juoma olisi mahtia saada näyttävästi esille. Tumma, valaistu kaappi puutasoineen, viinoista notkuen... *kuolaa ja haaveilee*... Mutta koska kaikki rahat on nyt kiinni niissä viinapulloissa, lonkeroissa ja oluissa, ja kattoremonttikin pitäisi kuulemma joskus maksaa, niin väsäsin sentään lasivitriinin uuteen uskoon. Roudasin keittiön hyllyltä viinat olohuoneeseen ja onnesta soikeana aloin sommittelemaan laseja parempaan järjestykseen, että saan pullot kauniisti lasihyllyille. Sitten tuli mies ja pilasi kaiken; mokomakin välkky huomautti että lasihylly ei sitten välttämättä kestä painoa... Masennuin, ja jouduin siirtämään rakkaat pullot alahyllyille puun päälle, sillä ikävintä olisi jonain kauniina päivänä huomata että kaikki juomattomat makoisat juomat lilluisivat lasinsirpaleiden keskellä lattialla.

Mutta takaisin siihen Tallinnan reissuun! Menomatkalla piti drinkin siemailun ohessa näyttää faijalle ja hänen emännälleen, että kirsikan varren saa solmuun pelkällä kielellä.




 En saa Tallinnasta halvan viinan lisäksi mitään kiksejä, joten käytiin nopsasti vain Amarillossa syömässä ja sitten mahat täysinä vyöryttiin viinaostoksille. Vedin muuten loman alkajaisiksi otsiksen mustaksi, kuten paskasti valottuneesta kuvasta huomaa. Ehkä ryhdistäydyn ja otan parempaa kuvaa joku päivä :O

Eilen sain hienon idean että vois käydä katsomassa niitä Helsinkiin rantautuneita purjeveneitä (The Tall Ships Races -tapahtuma), kun niitä niin on kehuttu. Sattui vaan taas sen sortin "tahdon prinsessakohtelua" -päivä, että kaikkihan siinä vitux män. Kengät puristivat ja oli pakko ostaa uudet, Bruuverissa oli tarjoilijalla kaktus poikittain perseessä ja palvelu sen mukaista, ja Hietalahdessa oli jengiä kuin pipoa joten edes veneiden kuvailu ei onnistunut haluamallani tavalla. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.







Ainiin! Melkein unohdin! Samalla kun jokunen viikko sitten räpsin kiireessä niitä aiemmin julkaisemiani arkivaate-kuvia, niin näpsin kuvia myös uudesta pvc-hameesta. Hame on Andersartingilta, se on sopivan lyhyt mutta tarpeeksi pitkä, melkoinen hobitti saa olla katselemassa että perse vilkkuisi jos suht pystyssä seison. Muut vaatteet ovat kaapista kaivettuja, jotka tosin kyllä kaipaisivat enemmänkin ulkoilutusta kuin mitä niille tällä hetkellä tarjoan.




Tämän biisin myötä, leppoisaa sateista iltaa kaikille :) 



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kuppi nurin

Nyt paloi käpy hiekkapillu-Räsäseen. Sattumalta eilen kävin kaverin kanssa uskonto-aiheisen keskustelun, jonka yhteenvetona todettakoon että Suomen valtio ja kirkko tulisi välittömästi erottaa toisistaan, koska kirkon iltasaduiksi verrattavat joutavat lätinät sekoittavat niin monen ihmisen pään. Tänään Räsänen on ollut taas edukseen ja ladellut uskomattoman aivottomia höyrypään lausuntoja.
Jos joku ei ole päivän lehtiä seurannut, niin tässäpä linkit: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013071017247352_uu.shtml
tämän jälkeen Räsänen lähti vielä puolustelemaan sanomisiaan, mutta vituix meni: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013071017248094_uu.shtml

Nyt painotan että tarkoitukseni ei ole taaskaan loukata ketään, mutta ottakee nyt jumalauta järki päähän! Ministeri antaa luvan rikkoa Suomen lakia, jos usko menee sen edelle?
Minua ei haittaa, jos joku hiljaisesti uskoo Jumalaan tai muihin satuolentoihin. Periaatteessa kymmenen käskyä ovat hienoja elämänohjeita kelle tahansa; älä varasta, älä tapa jne. On hienoa, jos joku esim. pääsee päihteistä eroon uskon avulla, tai löytää uskosta voimaa elämänsä vaikeina aikoina. Kunhan kaikki tuo tapahtuu terveen järjen rajoissa. Tervettä järkeä ei ole se, että sisäministeri käskee noudattamaan mielummin raamatun sanaa kuin Suomen lakia. Jos tähän mennään, niin sopii miettiä, mitä siitä tulee jos Suomessa muidenkin uskontojen edustajat noudattavat omaa pyhää kirjaansa yli lakien? Ihan tarpeeksi on nähty ja kuultu kuinka etenkin muualla maailmassa tehdään murhia uskonnon ja Jumalan nimeen. Paskaa sanon minä.

Raamattu on itselleni hyvin vieras kirja, mutta käsittääkseni Jesse-fanit, papit ja muut hokevat hyvin paljon että "Jumala ei tuomitse" ja synnitkin pitäisi kuulemma saada anteeksi. Ja silti uskovaiset ovat pahimpia tuomitsemaan muita? Räsänen vertaa aborttia eläimen teurastukseen, homous on syntiä ja luonnotonta, vaikka kyse on rakkaudesta, ja vaikka homo uskoisi Jumalaan ja eläisi elämäänsä hyvien tapojen mukaisesti? C'moon...

En ole käynyt rippikoulua, ja kirkosta olen eronnut monta vuotta sitten. Voisin jakaa muutaman uskontoon liittyvän hetken elämästäni;

Kakarana olin jossain seurakunnan kerhossa (silloin ei vielä ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta). Muistan kuinka kerhotädit lukivat meille jotain lastenkirjaa, jossa tyttö ja poika ajelivat fillareilla, ja tyttö jäi auton alle. Kirjan lopussa todettiin, että tyttö siis pääsi pyörällään polkemaan taivaaseen. Miettikää miltä tämä vertauskuva on kuulostanut 4-vuotiaan korviin. Yritin kovasti väittää tädille että en kyllä usko että pyörällä voi polkea taivaaseen, koska pyörässä ei ole sellaista moottoria joka auttaisi pyörää lentämään. Käskettiin olla hiljaa ja mennä syömään.

Samaisessa kerhossa opetettiin hyvin pöytätapoja, ja kun sitten nuo tavat tarpeeksi iskostuivat päähän ja viikonloppuna kotona totesin ruokapöydässä "kiitos Jeesus ruoasta", riitti se äidille. Äiti totesi että kyllä se jumalauta on äiti itse joka on ruoan laittanut, eikä mikään taruolento. Maanantaina ei tarvinnut enää mennä kerhoon.

Ensimmäisellä luokalla kysyin maantiedon tunnilla, miten maapallo on syntynyt. Opettaja käski kysymään uskonnon opettajalta. Kysyin, ja sain vastaukseksi sen kuuluisan lässytyksen Aatamista ja Eevasta jne. Esitin jatkokysymyksen: koska ne dinosaurukset sitten on eläneet? Taas käskettiin olla hiljaa ja todettiin että ei niitä ole ollut olemassa. Mitä vittua?

Pari vuotta sitten pappani kuoli. Ensimmäinen kerta, kun jouduin osallistumaan hautajaisjärjestelyihin. Mummi ja Pappa eivät ole koskaan olleet mitään uskovaista sakkia iästään huolimatta, mutta koska molemmat kuuluivat kirkkoon, oli luontevaa järjestää kirkolliset hautajaiset. Mummin luona kahviteltiin papin kanssa (joka muuten oli oikein mukava ja nykyaikainen, järkevä nainen). Pappi oli valmiiksi katsonut muutaman hautajaisiin sopivan virren, joita kirkossa voitais laulaa. Katselin virsien sanoja, ja sanoin papille aivan suoraan, että en kyllä suostu laulamaan yhtäkään biisiä, jossa mun pitäisi olla KIITOLLINEN siitä että pappa on kuollut ja pääsee vihdoinkin Jumalan luo. Tai jos sentään virressä ei kiitollinen tarvinnut olla, niin muuten maanpäällisestä elämästä puhuttiin synkeään sävyyn ja taivasta ylistettiin. Kuvottavaa. Suru ja papan kaipuu oli (ja on edelleen) suuri, siinä ei todellakaan tehnyt mieli kiittää kuolemasta, kun olisi tehnyt melkein mitä vain saadakseen papan takaisin, edes hetkeksi. Onnekseni mummi ja äiti olivat pitkälti samaa mieltä, ja pappi ymmärtäväinen. Päädyttiin neljän virren sijaan kahteen klassiseen sävelmään, yhteen virteen ja Kai rydmanin "Niin kaunis on maa" -kappaleeseen:


Kohtaan myös töissäni jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat hurahtaneet uskoon. Järjestäen jokaisen sellaisen potilaan kanssa tulee ongelmia, kun uskoon ja "Jumalan parantavaan voimaan" vedoten kieltäydytään lääkkeistä tai ylipäätään hoidosta (kunnes määrätään hoitoon, kun nuppi on niin sekaisin), joskus myös omaiset ovat sitä mieltä että sairastuminen on Jumalan antama rangaistus synneistä. Selitä siinä sitten että tässä ei kyllä ole kysymys Jumalasta, vaan aivojen reseptoreista, perimästä, elämäntilanteesta jne.

Evoluutioteorian tueksi on mm. fossiileja todisteena. Mitä pitäviä todisteita uskiksilla on Jeesuksesta? Saletisti ei kukaan ruoki koko kylää kahdella kalalla ja viidellä leivällä, edes David Copperfield ei kävele vetten päällä ilman taidokkaita trikkitemppuja, eikä hedelmöittyminen tapahdu ilman seksiä.

"This is our right to life
Not religious right back
This is abortions knife
Aiming at the womb of
The Christian conspiracy
So open my eyes and see"


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Uusia lempiriepuliineja

Aktivoiduin tänään enne yövuoroa ja räpsin vihdoinkin muutamat photot viime aikaisista arkisemmista ostoksista. Selvennän sen verran, että tapanani ei ole eikä tule olemaan jokaisen ostoksen kuvaaminen, koska esim musta toppi on musta toppi vaikka sen mistä kulmasta kuvaisi. Samoin meikit ja muut hilavitkuttimet. MUTTA, on muutama vaate mistä olen sen verran pähkinöinä että ne päätyy nyt kuviksi tänne:


Ylemmässä kuvassa helletoppien ehdoton number uno, ei nimittäin ole tuo selkäpuoli kovinkaan hiostava :)
Etupuoli sentään on ihan perusmustaa peittävää puuvillaa, että ei tässä sentään ihan irstaiksi olla alettu!
Alemmassa kuvassa näemme goottikirpparilta löytämäni Lip Servicen caprit. Oi caprit caprit miten pitkään noita olenkaan himoinnut ja kuolannut! Lahkeissa olevat remelit muuten varmistavat hyvin sen, että kanssaolijat tietävät missä olen, kun kilisen kävellessäni. Kilisevät lahkeet sain varsin huokeaan hintaan, ja housut ovat juuri passelit kaikkeen kesämenoon, lähikaupasta elokuvateatteriin ja baariin. Rakkautta rakkautta vain <3 ...


Ennen kuin siirrytään ostoslistalla eteenpäin, niin saanen huomauttaa että olin tosiaan suuntaamassa töihin, ja töihin punainen huulipuna ja tummat silmämeikit ovat liikaa, joten kävin suihkun kautta hakemassa alemmissa kuvissa esiintyvän naturellimman lookin. Ihan en sentään viitsinyt (vielä) tänne naturelli-naamaa laittaa, joten jotta pysytään totuudessa, niin kerrottakoon että naamasta löytyy jostain tuolta väsyneiden silmäluomien kupeesta ripsiväriä.



En ole koskaan pitänyt ralliruuduista, mutta tämä paita oli niin katalogikuvassa niin hellyyttävän näköinen että se oli pakko tilata. Ukko aina vitsailee minusta ja tästä paidasta että puuttuu enää heinä suunpielestä, niin olisin valmis maatilan emännäksi. Ihan vain sen takia laitoin nuo letitkin. "Mä maalaistyttö oon... Ja panen suihketta kainaloon..."


Tsädäm! Prillitkin pääsivät kuvaan! Käytän laseja hyvin paljon arkena kun en jaksa piilareiden kanssa sohlata, mutta kuvissa mulla harvoin näkee laseja ihan vain siitä syystä että aina niistä valo heijastuu ikävästi ja myös jollain tapaa ne vievät liikaa huomiota. Mutta koska kyseessä on arkiriepupäivitys, niin rillitkin saivat kunnian osallistua :) Rillit eivät nyt kuitenkaan olleet se kuvan tarkoitus, vaan kuvassa näkyvä paita. Siinä on kuvioita ja pitkät hihat ja huppu, eli varsin toimiva arkipaita.
(Tässä vaiheessa aikaa töihinlähtöön oli sellaiset 2min, joten sorruin jokateini-niksiin ja otin kuvan peilin kautta. höhö... Takana näkyvät pussukat eivät sitten kuulu sisustukseemme, vaan pusseissa on vaatteitani jotka luojan kiitos suuntaavat torstaina kirppikselle)
Olin sen verran lahopää etten tajunnut ottaa kuvaa paidan takapuolesta, joten EMP:n katalogikuva tarjoaa pelastuksen:



Ostokset loppuivat siihen. Ajattelin kuitenkin vielä kiusata teitä esittelemällä tuunatut kesähousuni. Kesähousuprojekti oli yllättävän pitkä, kerron teille tarinan:

 

Kyseessä on vuuuuuosia vanhat housut. Jossain vaiheessa housut jäivät pieniksi ja hautautuivat kaapin perälle. Joskus viime vuonna ne sitten sieltä löysin, hyvä uutinen se että ne mahtuivat taas päälle, mutta huono uutinen se että housujen huumorilahje-malli ei enää napannut yhtään. Housut ovat kuitenkin sen verran hyvin istuvat ja olivat aikoinaan yhdet lempparifarkkuni, että päätin sitten modata ne uuteen uskoon.
Housut olivat siis alkujaan tuollaiset perussiniset farkut. Leikkasin lahkeet pois ja heitin housut pesukoneeseen mustan väriaineen kanssa. Tämä tapahtui joskus maaliskuussa... Pesukone päätti sanoa sopimuksensa irti, aloitti kyllä pesuohjelman mutta ei sitten poistanut vettä. Minä poistin, manuaalisesti (vittu, jouduin netistä etsimään pesukoneen käyttöohjeen ja etsimään jotain ööööööö poistoventtiiliä ja nukkasihtiä tai mikälie olikaan) kaiken sen mustan veden. Seuraavaksi hinkkasin sitä mustaa vettä lattiasta. Hyvin muuten imeytyy kaakeliin musta vaateväri :)
Projekti siis meni hetkeksi jäihin kunnes uusi pesukone saapui taloon. Sitten meni taas tovi että muistin ostaa mustaa vaateväriä kaupasta... Ja kun sain valmiiksi leikatut farkut värjättyä, piti odotella että saan anopilta ompelukoneen lainaan. Surauttelin lahjeisiin mustaa pehmeää tylliä ja aloin virittelemään tähden muotoisia niittejä lahkeisiin. Tämä tapahtui muistaakseni joskus toukokuun alussa... Jonnekin tuli kiire, niittien laitto jäi kesken. Seuraavan kerran kun olisi ollut aikaa jatkaa projektia -ja kun oli helle ja olisin halunnut laittaa housut töihin päälle- ei sitten niittejä löytynyt mistään. Syytin ukkoa, koska se oli siivonnut viimeksi. Niitit löytyivät viimein tuossa kolmisen viikkoa sitten niinkin yllättävästä paikasta kuin ompelulaatikosta. Eipä tullut mieleenkään että olisin kerrankin laittanut tavaran sen oikealle paikalle :) Niittejä olin ehtinyt etsiä mm. astiakaapeista, vessan kaapeista, kenkäkaapista ja kaikista yleisistä roinalaatikoista...





 Mutta housut ovat valmiit, se on tärkeintä :)






tiistai 2. heinäkuuta 2013

Pikakuulumiset

Joku varastaa törkeästi kalenteristani päivät ja jäljelle jäävistä päivistä tunnit!
Luulisi, että kun on suurin piirtein joka toinen viikko vapaata, että sitä aikaa sitten jumalauta olisi, mutta kissan viikset. Olen tässä vajaat kolme kuukautta kestäneessä yötyö-putkessani tehnyt sellaisen nokkelan havainnon, että kun yhteen viikkoon mahduttaa about 80 työtuntia, niin väistämättä kaikki arkinen puuhailu jää vapaaviikoille. Yöviikoilla tulee heräiltyä klo 16, ja työmaalla pitää olla taas klo 20.00. Käytännössä katsoen siinä ehtii hieraista silmiään, juoda aamusumpit, käydä salilla tai vaihtoehtoisesti pikakahvilla jonkun luona joka kestää väsymyksestä johtuvaa kiukuttelua, ja sitten saakin jo suunnata kaupan kautta sorvin ääreen.

Hyvä puoli on se, että yön hämärinä tunteina on aikaa selailla kaikki mahdolliset virtuaaliset rättikaupat läpi. Huono puoli se, että joutuu käyttämään kaikki itsekurin rippeet ettei sitten yöllä tilaile laskulla kaikkea jännää. Löytöjä olen kuitenkin tehnyt monia, niistä koitan jotain referaattia kuvien muodossa bloggailla heti kun on aikaa keimailla kameran edessä.

Edellisen postauksen jälkeen on tullut synttärikakkuun yksi kynttilä lisää puhallettavaa. Oli meininki kasailla jotain kuvia vuosien varrelta, mutta laiskuuttani kaappasin vain facebookista pari kuvaa. Eroa tähän päivään kuvilla taitaa olla sellaiset kymmenen vuotta! *ikäkriisiikäkriisiikäkriisi*

Enon kanssa jonain jouluyönä. En sitten tiedä miten normaalia se on että jouluyönä pelataan bilistä ja luukutetaan Metallicaa. Kyllä me tota kuvaa edeltävästi ihan asiallisesti syöpöteltiin ja vietettiin sellaista lupsakkaa joulua.

Sen muistan, että tämä kuva on otettu Juhannuksena! Tuo on nimittäin rippikesänä (joskaan en rippihommia koskaan suorittanut), kun teiniangstissani kieltäydyin lähtemästä mökille viettämään Juhannusta äidin ja muun suvun kanssa. Vietin siis sen Juhannuksen kaverini kanssa Helsingin asematunnelissa. Myöhempinä vuosina lähdin erittäin mielelläni mökille aina jos en ollut töissä, kunnes mökki sitten pari kesää sitten myytiin *niisk*

Siitä päästäänkin sujuvasti tämän vuoden Juhannukseen, joka oli suureksi hämmästyksekseni vapaa. Kaupunkijuhannukseen piti saada jotain fiilistä, joten ostin takapihalle uima-altaan. Allas jäi melko vähälle käytölle, mutta ainakin olin veden äärellä... Vettä olisi ehkä kannattanut nauttia myös sisäisesti, sen sijaan että imuttelin melko laajan skaalan erilaisia drinksuja ja snapsuja kurkusta alas. Äsken tulikin jo mainio selitys sille, miksi juhannuksesta ei ole julkaisukelpoisia kuvia, mutta helvetin hauskat bileet meillä oli :)

Koska julkaisukelpoisia kuvia ei ole, julkaisen yhden epäkelvon :)

Seuraavat vapauden hetket koittivat menneenä viikonloppuna, kun into piukkana suuntasin hietsuun moshaamaan niskani kipeäksi Rammsteinin tahtiin. Helvetin hieno show, jälleen kerran. Mitäpä siitä muuta sanomaan.

Koska sateen todennäköisyys oli suuri, päätin heittäytyä viisaaksi ja puin sateenkestävät vermeet päälle. Ei sitten kyllä satanut.

Kuvassa näkyvä peeveesee-toppi ja peeveesee-hame ovat yksiä viimeaikaisia hankintoja. Yllättävää asiasta tekee sen, että löysin ne (netti)kirppareilta. Sellainen ihme tapahtuu äärimäisen harvoin. Aina kiva vaate menee ohi ennen kuin ehdin suutani aukaisemaan, tai sitten jään arpomaan sen istuvuutta ja itken myöhemmin kun en toiminut salamannopeasti. Nyt toimin, ja se kannatti :)

Vapaat oli hyvä lopettaa  tänään teräsmäisiin tunnelmiin uuden Teräsmies-elokuvan merkeissä (Man of Steel), hellyyttävä pätkä ja visuaalisesti toimiva scifi/action-pläjäytys, joskin Nolan ei nyt kyllä ihan yltänyt Batmanista tuttuihin henkeäsalpaaviin sfääreihin. Tai sitten syytän muita elokuvan tekijöitä... Oli miten oli, hyvä se silti oli :)
Huomenna vielä viimeisen yötyöviikon pariin, sitten lomille lompsis! Palaamisiin :)


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Senkin pervot

Aina joskus pistää silmään varsin huvittavia hakusanoja miten blogiini päädytään. Yleisimmät hakusanat kautta aikojen ovat ylivoimaisesti reisisaappaat ja pvc-hame (senkin pervot!!!), mutta tässä muutama harvinaisempi helmi viime viikoilta:

-huora illaksi
-saappaat tupakalla
-kaija koo nahkahousuissa
-kaikki vituttaa
-raisa+aine+sonata
-vituttaa
-huumorikuvia lomasta

Noita vitutuksen variaatioita on melko monia, joten mietin että pitääkö tässä nyt mennä itseensä ja a) lopettaa kiroilu b) pyrkiä olemaan ällöpositiivinen kaikessa.

Mites toi "saappaat tupakalla"? Kiinnostaisi kovasti tietää mitä sillä on haettu? Jonkinlaisia ohjeita vai täh...? Kaija Koo nyt on aika selvä tapaus, mutta sääli sitä joka on täältä toivonut löytävänsä kuvia Kaijasta :/ .
Se, mikä eniten nyt aiheutti hämmennystä ja pienen naurun pyrskähdyksen, on tuo "raisa+aine+sonata"... Jos joku Neiti Etsivä siellä nyt osaa selventää että mitäs vittua, niin palkitsen kyllä jollain papukaija-merkillä. 
Saatana! Mun piti lopettaa kiroilu!

Tässä kohtaa lienee oiva aasinsilta paneutua myös nimimerkkiini. Se on nimittäin myös sellainen mille välillä hymähtelen; blogia kun haetaan paljon mm. sanoilla "punainen skrapee", "punainenskabaree" ja "punainen skabee". Hauskoja variaatioita toki nuokin!
Mutta se Punaisen skarabeen tarkoitus:
Punainen lienee hyvin selvä; se on väri, ja se on väri mikä hiuksissani on ollut viimeiset ööh, ainakin kaksi vuotta. Punainen myös kuvastaa itselleni intohimoa. Skarabee taasen tarkoittaa pillerinpyörittäjää, joka on kovakuoriainen, sekä Egyptissä paljon käytetty amuletti ja onnen symboli. Omassa nimimerkissäni viittaan siis kovakuoriaisen sijaan lähinnä onneen, jota aina tarvitaan elämässä, mutta pillerinpyörittäjä on myös viittaus työhöni. Pillereitä tulee sairaalassa pyöriteltyä usein ihan kiitettävään tahtiin :) .



Eipä tässä sitten muuta, toivotaan että kaikki tähänkin tekstiin eksyvät löytävät jostain itselleen sen huoran illaksi, punainen skarabee ei sitä iloa tarjoile :)