Sivut

maanantai 23. syyskuuta 2013

Hajanaisia kuvia & kuulumisia

Noniin. Täällä ollaan taas. Ennen kuin tänään kampesin itseni yövuoroon, räpsin pitkästä aikaa muutamia kuvia. Ensin olin että jees, näistä tuli varmaan ihan hyviä. Kunnes sitten katsoin kuvia koneelta. Ilmeisesti ei kannata ottaa kuvia jos on edellisenä iltana vähän höperehtinyt tequilaa ja viiniä monopoli-illan tiimellyksessä. Heitin muistitikulle kuitenkin muutamat fotot mukaan, notta saa tämä pienen pieni blogini hieman eloa :)

Otetaan sellainen pikakelaus kuukauden kuulumisista: Syksy vituttaa. On kylmää, sataa vettä, ei ole valoa tarpeeksi. Joo joo ruska on kaunista ja raikas sateenjälkeinen tuoksu ja blaablaablaa, mutta se ei lohduta. Voisin käpertyä puoleksi vuodeksi johonkin lämpöiseen koloon ja heräillä sitten huhtikuussa. Jouluna voisin olla hereillä pari päivää kinkun takia. Ja välillä muutenkin jos on mukavia menoja, mutta pääasiallisesti voisin nukkua ja skipata tämän synkän ajan. Syys-aiheisia postauksia on puolesta ja vastaan niin kovasti että ei aleta nyt tästä jaarittelemaan sen enempiä :)

Ankean alkusyksyn piristysruiskeena on toiminut mm. PMMP:n Tavastian keikka, hurjan hieno meno ja tiivis tunnelma oli roikkua yläkerran hattuhyllyn kattorakenteissa. Muistoksi sain hiestä läpimärät vaatteet ja lasivillaiset rystyset. Yeah.

Viime viikonloppuna oli perinteikäs rock-risteily kaikkine etko-perinteineen. Kamera ei silläkään reissulla näytellyt pääosaa, enkä kyllä ollut niillä promilleilla mitenkään edustavan näköinenkään.
Mutta laitetaan nyt silti parit kännykkäkuvat kehiin, noin niinku fiilistelyn vuoksi :P

 Homoämmä yllätti taannoin positiivisesti näillä ylläolevan kuvan aitonahkaisilla housuilla, jotka sujautin jalkoihin menopäivänä. Kuvassahan erottuu selkesti että housut ovat mustat... Nahkaisen materiaalin ja yksityiskohdat joudutte kuvittelemaan paskasta kännykkälaadusta johtuen itse :)


Illalla uudet saappaat pääsivät käyttöön, saappaatkin melkein näkyy ja erottuu kuvassa :D ... Näette myös viipaleen rakkaasta ystävästäni, joka tuskin haluaa osalliseksi blogiani joten hänet on rajattu pois.

Taidan olla vähän aikaani jäljessä, kun vasta nyt olen havahtunut siihen että kynnet voisivat joskus olla jotain muutakin kuin yksivärisen punaiset? Tai olen mä sentään joskus kynsitarroilla ja eri värisillä lakoilla leikitellyt, mutta että vallan lakkaisi jänniä kuvioita... Joten heittäydyin menneellä viikolla hurjaksi ja kokeilin jotain uutta. Pientä treeniä vaatinee vielä mutta hey, tein nämä sentään ihan itte, ihan omiin kynsiini ;)

Niin ja koska olen aikaani jäljessä ja liian sokaistunut käyttämään vain tiettyjä värejä/tiettyjä lakkoja, niin glitterinä sai toimia paremman puutteessa askarteluliima. Toimii muuten helvetin hyvin! Hyvin sai töpöteltyä vanupuikolla (kuka tässä mitään erikois-vehkeitä tarvii...) glitter-liimat kynsien päihin.

... Ja tälläistä korsettikyhäelmää kokeilin eräänä päivänä. Mietin että millä helvetillä saan ton mustan värin levitettyä kapeana viiruna. Kaivelin kaappeja ja otin vanhan eye-linerin tai siis sen sivellin-osan (?!) ja vóila!


Jatketaan epämääräisillä ja hajanaisilla kuvilla. Joskus muinoin oli Lady Satin -bloggaajan blogissa puhetta hiuksista ja yritin selittää helppoa lettikampausta ja lupasin joskus laittaa kuvaa omaan blogiini. Joten Lady Satin, tässä se nyt on :D Ja siulla kun on upean pitkät hiukset niin voit tehdä latvoille vaikka mitä kivaa, mä päädyin tällä kertaa vaan kääntämään ne pinnillä piiloon :) Älkää antako juurikasvun ja epämääräisten hapsukoiden häiritä... Köh...





Kengät! Uudet kengät! Fanfaarit niille... Nämä ihanat nyörinilkkurit löytyi Brandokselta, ja näillä 8cm koroilla tuntuisi olevan melko leppoisaa kävellä ankeassa syys-säässä :)

Ja sitten vielä jotain tämän päivän kuvasaastetta. Sekavan päivityksen myötä mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :)

 Kuvissa uutukainen korsetti jonka on yksi harvoista naamiksen kirppislöydöistäni.
Toppi löytyi EMP:lta ja on vallan passeli korsettien kanssa :)
Kynähame löytyi pilkkahintaan homoämmältä.



torstai 19. syyskuuta 2013

Hyväntekeväisyyttä vai karhunpalveluksia?

Heipä hei pitkästä aikaa :) ! Blogissa on pidellyt hiljaista johtuen yksinkertaisesti ajan ja mielenkiinnon puutteesta. Kuvia ja kuulumisia luvassa seuraavassa jaksossa, nyt kuitenkin painavaa mielipide-asiaa.

Eilen naamiksen etusivu täyttyi illan aikana lukuisista Elämä lapselle -konsertin innoittamista päivityksistä. Päivityksissä surkuteltiin sairaiden lasten kohtaloa tai oltiin kiitollisia siitä miten hyvin omalla perheellä on asiat. Itse en kyseistä ohjelmaa katsonut, mutta surulliseksi tulin siitä että hyvinvointivaltiossa kerätään rahaa noinkin tärkeään asiaan lahjoituksilla.

Ennen kuin jatkan, kerron että oma kummipoikani vietti elämänsä ensimmäiset viikot sairaalassa, niistä ensimmäiset päivät teholla taistellen hengestään. Oli sydäntäriipivää nähdä pieni elämän alku kahlittuna lukuisiin letkuihin ja monitoreihin. Joten kyllä; olen lapseton mutta en sydämetön, arvostan suunnattomasti sitä hoidon tasoa, osaamista ja myös lahjoitusvaroja.

MUTTA MUTTA... En sen tarkemmin tiedä, mihin eilisellä konsertilla tänä vuonna erityisesti kerättiin varoja, mutta useana vuonna varoja on suunnattu mm. uusien keskoskaappien, valvontalaitteiden ja monitorien hankintaan. Ohjelmassa sitten näytetään kuinka Pirjo-Petterin elämä käynnistyi lahjoitusvaroin hankitussa keskoskaapissa, tai kuinka syöpää sairastava Liisa-Einari ei tulisi toimeen ilman kuljetettavaa happilaitetta. En kertakaikkiaan suostu uskomaan, että maassamme yksikään lapsi jää ilman tärkeää hoitoa tai ilman keskoskaappia! Budjetit on tiukalla ja rahahanat suljettu joka puolella, mutta ei sentään niin tiukkaa ole, että raha menisi ihmiselämän edelle. Antaisin varmaankin mielelläni Elämä lapselle -konsertin tyylisiin keräyksiin rahaa, jos rahat suunnattaisiin vaikkapa vanhempien asuntolan rakentamiseen tms tuki-/oheistoimintaan. Elintärkeiden laitteiden hankintaa ei saa rahoittaa sillä että luodaan katsojalle syyllinen olo.
Lastensairaalan rakentaminen lahjoitusvaroin on vieläkin käsittämättömämpi juttu. Valtiolla ja kunnilla ei kuulemma sellaiseen ole varaa, mutta uuteen musiikkitaloon Helsingissä kyllä oli, ja se saatanan Guggenheim-museokin vilahteli taas otsikoissa. Voi oksennus sentään.


Aivan eri kategoriaan mennään mutta rahassa silti pysytään. Kehitysapu. Onko kukaan kuullut että Plan-kummilapsille lähetetyt värikynät tai riisinjyvät olisi olennaisesti parantaneet lapsen tai kylän elämänlaatua? Mielestäni on hyvin lyhytkatseista suunnata suuri ja näkyvä osa kehitysavusta tälläiseen. Huomautan tässä välissä että en ole mitenkään paneutunut kehitysapuun, mututiedolla ja mututuntumalla mennään, mutta toivon että kukaan ei nyt vedä niitä palkokasveja nokkaansa, rakentava palaute ja faktatieto on toki tervetullutta!
AIDS rehottaa, ruokaa on liian vähän, lapset näkevät nälkää, perheillä ei ole varaa kouluttaa lapsiaan jne jne... Mielestäni melko yleisiä kehitysmaiden ongelmia? Rahaa ja apua syydetään sitä tarvitseville, mutta onko kehitysmaan väkeä velvoitettu mihinkään toimiin oman hyvinvointinsa edistämiseksi? Tämä on ehkä jonkun mielestä brutaali ajatus, mutta miten olisi miesten sterilisointi? Sterilisoidaan vaikka AIDS:ia kantavat miehet. Nälkää näkevän maan ylikansoittuminen loppuu ja ennen kaikkea sairauden levittäminen jälkipolviin loppuu, tai ainakin vähenee.
Jatkuvasti tehtaita myydään Kiinaan ja muualle maailmalle, mitäpä jos joku veisi tehtaan ja teknologian kehitysmaahan? Loisi työtä? Työtä jonka turvin perheellä olisi varaa kouluun ja parempaan ruokaan?
Ja mitäpä jos joku vielä valvoisi, että raha menee oikeaan paikkaan? Kaveri kertoi taannoin dokumentista, jossa kaksi muistaakseni norjalaista insinööriä vei "bambukylään" generaattorin, lähinnä koulutoimintaa varten. Lopulta generaattoria oli käytetty rehtorin omaan luksukseen ja muistaakseni rehtori oli siirtänyt generaattorin omaan kotiinsa... YEAH SAATANA!

Väsymyksestä johtuen edellä mainittu teksti taitaa olla lähinnä hajanaisia ajatuksia sieltä täältä, mutta näillä mennään :) Viihteellisempää tekstiä tulossa heti kun runosuoni taas kukkii ja jaksan ensin kameran edessä pyörähtää uusien hankintojen kanssa.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kenkiä kenkiä minulle kenkiä!

Kävin muutama viikko sitten pikashoppailemassa. Meininki oli ostaa ihan äkkinopeasti ponnareita, joku hiuskoru ja Seppälästä tietyt sukkahousut ennen illanviettoa. Oli paha virhe mennä kauppakeskukseen, mä ihan vaan äkkinopeasti pyörähdin kauppakeskuksen läpi ja hupsista saatana, mukaan tarttui kahdet kengät!



En voinut vastustaa kun nämä Dinskon hyllystä huutelivat nimeäni. Ja perustelen ostostani sillä että perusmustia korkkareita en itseasiassa edes omista, ja näissä peruspopoissa sai niititkin kaupan päälle. Sold to me!



Päälleni vetäisin homoämmältä keväällä tilaamani tekonahkabyysat. Halvalla ei saa laatua, mutta ne istuu kuin hanska ja kiiltää sopivasti ja se riittää hyvien nahkahousujen kriteeriksi :)


Seuraavaksi nimeäni huudeltiin Mekassa. Allaolevat reisisaappaat/ylipolvensaappaat kuiskivat minua suuntaamaan kaupan perimmäiseen nurkkaan ja -50% alennuskyltti sinetöi alkavan suhteemme. Alennus johtui kakkoslaadusta, ja sovitettuani että saappaat hivelöivät jalkojani oikealla tavalla, suuntaisin myyjän luokse tomerana kyselemään että mitäs tämä kakkoslaatu näissä meinaa. Myyjä vakuutteli että kengissä ei muuta vikaa ole kuin se että sisävuori päästää väriä, että "niitä ei kannata valkoisten housujen kanssa käyttää". Arvatkaa huviksenne monetko valkoiset housut omistan... Niin että taas mentiin kassalle korttia höyläämään!







En jaksanut mittailla mutta arvioni mukaan molemmissa kengissä on korkoa abauttiarallaa 10cm, eli juuri sen verran että niillä pystyy ohuista koroista huolimatta kävelläkin melko ketterästi :) Saapaskuvissakaan en kehdannut alasti olla, joten keinonahkaisten saappaiden kuvausrekvisiitaksi valikoitui luonnollisesti tuo mekko, joka muuten on edullisesta hinnastaan huolimatta yksi vaatekaappini rakkaimpia aarteita. Pitkään olen uutta nahkamekkoa (mieluiten tällä kertaa aitoa nahkaa) metsästänyt mutta sopivaa yksilöä ei osu silmiin. Tai jos osuu, niin minun päälle se ei istu, sekin on sovittamalla koettu ja siitä masennuttu. Helvettiäkös minä tälle päärynäisyydelleni voin! Joko ei perse mahdu mekkoon tai sitten vyötärölle ja selkään jää liikaa reppuvaraa. 

Edellisessä postauksessa mainitsemani Jeesus ei tule! oletko valmis? -paita saapui alkuviikosta. Olin eilen lähdössä mummille kahvittelemaan kyseinen paita päällä, kunnes muistin että paikalla saattaa olla myös mummin sisko. Päätin säästää vanhan naisen nitroilta ja vaihdoin vaatteet, mutta illalla Jeesus-paita toimi geokätköily-paitana. Välillä unohdin paidan olemassaolon enkä huomannut seurata sainko mahdollisesti pahoja katseita, mutta toisaalta porukkaa oli alkuyöstä muutenkin hyvin vähän liikenteessä...

Olen löytänyt viime päivinä uuden ihastuksen. Ihastus liikkuu nimellä Dream Theater. Sattumalta törmäsin yhteen biisiin youtubessa ja mietin että ei helvetti, ei tämä ole Dream Theateria, DT on liian progressiivista tiluttelua. Sitten kuuntelin biisejä laidasta laitaan ja kyllä, niitä outoja tilutuksia löytyy paljon mutta voi jumaliste miten kauniita kappaleita hyvin paljon, harvoin osuu ja uppoaa kerralla näin hyvin!







Nyt lähden pihalle ihastelemaan ukkosta ja salamointia, näihin tunnelmiin, hyvää yötä :)

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Jeesus ei tule, oletko valmis?

Voin vakuuttaa että tästä ei ole tulossa mitään angsti-blogia, mutta tää Jesse-kiihkoilu on viime aikoina kiehuttanut sappea niin pahasti että ruumiini on hetkittäin melko helvetillisissä lämpötiloissa vitutusen vuoksi ja poskia kuumottaa niin että niillä voisi munakkaan paistaa. Tällä kertaa kunnian tästä paistinpannu-fiiliksestä saa joku anonyymi imatralainen pappi, jolla on ilmeisesti aamulääkkeet jäänyt jo pidemmän aikaa ottamatta. Lukekaa itse: Imatran kohusaarna

Ei jeesuksen perse sentään! En edes jaksa avata ajatuksiani noin hourupäisestä puheesta, josta jengi vielä into piukkana maksaa kirkollisveroa. Tulin vain sanomaan, että mittani on sen verran täynnä, että tilasin itselleni tämän paidan:

En ole koskaan omistanut yhtäkään asennepaitaa, enkä niistä liiemmin pidä, oli teksti sitten mikä hyvänsä, mutta nyt jumalauta riitti. Jos hiekkapillu-Räsänen ja muut psykoottiset tyypit horisevat noin tosissaan ja noin julkisesti jostain satuolennosta ja pitävät omaa näkökantaansa ainoana oikeana, niin täytyy kai alkaa itsekin korostamaan omaa asennetta asiaa kohtaan, oli tälläinen angstaus sitten miten lapsellista tahansa. Jeesus ei tule, ja allekirjoittanut on aivan helvetin valmis ja sinut sen asian kanssa. Ensi viikolla paidan kera. Menen ehkä pussikaljalle jonkun seurakunnan pihaan, ihan vaan koska kiukuttaa niin paljon. Imatralaisen horopää-papin puheisiin viitaten, saatan myös katsoa samalla pornoa ja pyyhkiä perseeni rahatuppoihin.


---

EDIT: Unohtui tuossa tunteiden kuohunnassa mainita, että kyseessä on siis PMMP:n paita. Kyseessä ei teknisesti ottaen ole mikään angstaus-paita, ja suosittelenkin paneutumaan alla olevan biisin sanoihin ja etenkin niiden sisältöön. Paita kuitenkin toimii pirun hyvin tähän haluamaani teiniangsti-touhuun :P Lisäksi PMMP on huippu!


perjantai 26. heinäkuuta 2013

Ei koskaan...?

Kyllä fakta on niin, että koskaan ei pitäisi sanoa ei koskaan. Olen melkoisen monta kertaa joutunut syömään mielikuvitushattuni...

"Mä en todellakaan ala koskaan pitämään blogia". Ja niinhän se on nähty miten siinä kävi ;)
Samantyylisiä kuolemattomia lausahduksia on vaikka kuinka, mutta siirtykäämme nykypäivään.

"Mä en ikinä kyllä osta kiilakorkoja, se on joko kunnon korot tai ei ollenkaan!". Ja niinhän siinä tietenkin kävi että taannoisella the Tall Ships Race -reissulla sellaiset ostin. Edellisellä viikolla löysin hurjan kivat ja törkeän halvat arkikengät muutaman sentin koroilla, ja ajattelin että jeespoks, nämä on just passelit kun joutuu pitkin Helsinkiä kävelemään. Ja sitten se hetki, kun tajuat että uudet "supermukavat" kengät hankaavat ja puristavat kun olet talsinut Helsingissä ehkä 50 metriä. Eli kenkäkauppaan mars. Kyrsi sen verran että siinä vaiheessa oli olennaisinta saada nopeasti halvat kengät joilla pystyy kävelemään. Kyseiset kiilat täyttivät molemmat kriteerit ja kenkien osto oli nopeasti suoritettu. Ne on muuten yllättävän kivat jaloissa, mutta en silti osta toisia kiiloja :P Ehkä...

Sitten se toinen "mä en koskaan"... Geo-kätköily. Ei mahtunut omaan pieneen ja rajoittuneeseen päähäni, että mitä järkeä on etsiä jotain purkkeja jostain tai ylipäätään pyöriä jossain metikössä suunnistamassa?! Tähän varmasti liittyy myös traumaattiset kokemukset peruskoulun suunnistuksista: käteen annettiin todella huonolla tulostimella tulostettu mustavalko-kartta, jossa oli mustetahroja ja jonka avulla sitten muka piti paikantaa jotain rasteja milloin mistäkin metsästä. Olen aivan varma että opettajilla ei ollut mitään hajua siitä minkä ryteikön kartan milloinkin meille raukoille jakoivat, sen verran random-touhua se samoilu oli ja muistelen että kaikki meistä löysi niitä rasteja ihan tuurilla kun tarpeeksi kauan lepikossa aikaa vietettiin. Kukaan ei koskaan selventänyt että millä logiikalla sitä karttaa olisi pitänyt tulkita, ja siitä aion olla ikuisesti katkera. Ylipäätään koululiikunta on tappanut innon niin moneen urheilulajiin että koululiikunta pitäisi ehkä lailla kieltää.

Mutta se geo-kätköily! Kaveri on sitä tässä harrastellut ja olen nauranut kuvitteelliseen partaani koko touhulle, mutta niinhän siinä kävi että viikko sitten kännipäissäni kävin hänen kanssaan hakemassa elämäni ensimmäisen kätkön. Ja seuraavana päivänä taas kännissä kätkölle. Hieno fiilis ottaa illan päätteeksi korkkarit pois ja talsia sillan alla tai ojassa horjuen ja etsien jotain purkkia, ja sitten saa raapustella nimen paperiin... Järkeä? Ei!  MAHTAVAA! Olen löytänyt uuden harrastuksen! Tuon viikonlopun jälkeen olen sitten muutaman kätkön etsinyt -ihan selvinpäin siis- ja yksi epäonnistuminenkin joukkoon mahtuu, mutta ei se mitään, hölmöläinen ei lannistu! Kunnes eksyy, senkin osaan muuten pirun hyvin.

Tänään käytiin ukon kanssa Porvoossa katselemassa pitkästä aikaa vanhaa kaupunkia ym. Hieno visioni kuvailla vanhoja rakennuksia kaatui siihen, että paikalla oli ehkä miljoona muutakin turistia, joten kuvat jäi vähiin. Maisemat ja rakennukset olivat silti mukavaa vaihtelua, vanhoja rakennuksia, suuria puita, kivimuureja ja muuta silmää miellyttävää :) 

Näissä pällistelykuvissa näkyy nuo uudet kiilakorot, mutta koska mitään sen ihmeempää ei kengissä ole eikä ne aiheuta itselläni mitään wow-kiljahduksia, niin en niitä se kummemmin esittele. Kuvien myötä, mukavaa viikonloppua itse kullekin :)










torstai 18. heinäkuuta 2013

Lomalla viimeinkin

Nokkelimmat jo otsikosta sen päättelivät; olen lomalla :)

Loma alkoi viime viikon tiistaina, ja samalla alkoi myös yletön hiilarimässäily ja nestetankkaus, tavoitteena kerätä kroppaan tarpeeksi polttoainetta perjantain koettelemukseen. Kävin taas duuniporukalla soutelemassa Sulkavan souduissa 60km kirkkoveneellä. Persettä poltteli, kusihätä vaivasi (kirkkoveneessä rakon tyhjentäminen on hieman hankalaa...), käsissä oli orastavia rakkoja, psyyke meinasi prakata ja viimeinen kymppi oli selälle niin killeriä että lähellä oli etten viskannut airoa jorpakkoon ja hypännyt itse perässä. Kansainvälisiä käsimerkkejä näytin ohi ajaneelle moottoriveneelle kun en muuallekaan saanut vitutustani purettua... Nyt se on taas ohi, soudut on soudettu ja fiilis on haikea. Aika parani huimasti, oltiin n. 35 minuuttia nopeampia kuin viime vuonna. Seuraavan päivän "nesteytys" oli vähintäänkin yhtä rankkaa kuin soutaminen, ja vietettyäni viikonlopun kirkkoveneporukan kanssa mökillä, olen entistä vakuuttuneempi siitä että kollegani ovat täysin alkoholisoituneita retardeja. Mutta ihania sellaisia :)




Röyhkeästi lainaan soutukaverin ottamia kuvia, ja vielä röyhkeämmin julkaisen kuvia muiden selkämyksistä, hyi sentään...


Veneessä pitää olla keulakoriste. Veera sai paljon kehuja matkan varrella, on se sellainen pervoilija että :)



Ja siinä muisto tämän vuoden souduista, kunniakirjoja ja mitaleja on nyt vitriinissä kaksin kappalein, ensi vuonna taas lisää :)

Mutta se souduista, tämä ei ole mikään urheilublogi!

Tiistaina vietin laatuaikaa faijan kanssa, eli käytiin tallinnasta hakemassa kesäjuomaa. Tänään iski hirmuinen vimma ostaa baarikaappi, koska kaikki juomaton juoma olisi mahtia saada näyttävästi esille. Tumma, valaistu kaappi puutasoineen, viinoista notkuen... *kuolaa ja haaveilee*... Mutta koska kaikki rahat on nyt kiinni niissä viinapulloissa, lonkeroissa ja oluissa, ja kattoremonttikin pitäisi kuulemma joskus maksaa, niin väsäsin sentään lasivitriinin uuteen uskoon. Roudasin keittiön hyllyltä viinat olohuoneeseen ja onnesta soikeana aloin sommittelemaan laseja parempaan järjestykseen, että saan pullot kauniisti lasihyllyille. Sitten tuli mies ja pilasi kaiken; mokomakin välkky huomautti että lasihylly ei sitten välttämättä kestä painoa... Masennuin, ja jouduin siirtämään rakkaat pullot alahyllyille puun päälle, sillä ikävintä olisi jonain kauniina päivänä huomata että kaikki juomattomat makoisat juomat lilluisivat lasinsirpaleiden keskellä lattialla.

Mutta takaisin siihen Tallinnan reissuun! Menomatkalla piti drinkin siemailun ohessa näyttää faijalle ja hänen emännälleen, että kirsikan varren saa solmuun pelkällä kielellä.




 En saa Tallinnasta halvan viinan lisäksi mitään kiksejä, joten käytiin nopsasti vain Amarillossa syömässä ja sitten mahat täysinä vyöryttiin viinaostoksille. Vedin muuten loman alkajaisiksi otsiksen mustaksi, kuten paskasti valottuneesta kuvasta huomaa. Ehkä ryhdistäydyn ja otan parempaa kuvaa joku päivä :O

Eilen sain hienon idean että vois käydä katsomassa niitä Helsinkiin rantautuneita purjeveneitä (The Tall Ships Races -tapahtuma), kun niitä niin on kehuttu. Sattui vaan taas sen sortin "tahdon prinsessakohtelua" -päivä, että kaikkihan siinä vitux män. Kengät puristivat ja oli pakko ostaa uudet, Bruuverissa oli tarjoilijalla kaktus poikittain perseessä ja palvelu sen mukaista, ja Hietalahdessa oli jengiä kuin pipoa joten edes veneiden kuvailu ei onnistunut haluamallani tavalla. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä.







Ainiin! Melkein unohdin! Samalla kun jokunen viikko sitten räpsin kiireessä niitä aiemmin julkaisemiani arkivaate-kuvia, niin näpsin kuvia myös uudesta pvc-hameesta. Hame on Andersartingilta, se on sopivan lyhyt mutta tarpeeksi pitkä, melkoinen hobitti saa olla katselemassa että perse vilkkuisi jos suht pystyssä seison. Muut vaatteet ovat kaapista kaivettuja, jotka tosin kyllä kaipaisivat enemmänkin ulkoilutusta kuin mitä niille tällä hetkellä tarjoan.




Tämän biisin myötä, leppoisaa sateista iltaa kaikille :) 



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Kuppi nurin

Nyt paloi käpy hiekkapillu-Räsäseen. Sattumalta eilen kävin kaverin kanssa uskonto-aiheisen keskustelun, jonka yhteenvetona todettakoon että Suomen valtio ja kirkko tulisi välittömästi erottaa toisistaan, koska kirkon iltasaduiksi verrattavat joutavat lätinät sekoittavat niin monen ihmisen pään. Tänään Räsänen on ollut taas edukseen ja ladellut uskomattoman aivottomia höyrypään lausuntoja.
Jos joku ei ole päivän lehtiä seurannut, niin tässäpä linkit: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013071017247352_uu.shtml
tämän jälkeen Räsänen lähti vielä puolustelemaan sanomisiaan, mutta vituix meni: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013071017248094_uu.shtml

Nyt painotan että tarkoitukseni ei ole taaskaan loukata ketään, mutta ottakee nyt jumalauta järki päähän! Ministeri antaa luvan rikkoa Suomen lakia, jos usko menee sen edelle?
Minua ei haittaa, jos joku hiljaisesti uskoo Jumalaan tai muihin satuolentoihin. Periaatteessa kymmenen käskyä ovat hienoja elämänohjeita kelle tahansa; älä varasta, älä tapa jne. On hienoa, jos joku esim. pääsee päihteistä eroon uskon avulla, tai löytää uskosta voimaa elämänsä vaikeina aikoina. Kunhan kaikki tuo tapahtuu terveen järjen rajoissa. Tervettä järkeä ei ole se, että sisäministeri käskee noudattamaan mielummin raamatun sanaa kuin Suomen lakia. Jos tähän mennään, niin sopii miettiä, mitä siitä tulee jos Suomessa muidenkin uskontojen edustajat noudattavat omaa pyhää kirjaansa yli lakien? Ihan tarpeeksi on nähty ja kuultu kuinka etenkin muualla maailmassa tehdään murhia uskonnon ja Jumalan nimeen. Paskaa sanon minä.

Raamattu on itselleni hyvin vieras kirja, mutta käsittääkseni Jesse-fanit, papit ja muut hokevat hyvin paljon että "Jumala ei tuomitse" ja synnitkin pitäisi kuulemma saada anteeksi. Ja silti uskovaiset ovat pahimpia tuomitsemaan muita? Räsänen vertaa aborttia eläimen teurastukseen, homous on syntiä ja luonnotonta, vaikka kyse on rakkaudesta, ja vaikka homo uskoisi Jumalaan ja eläisi elämäänsä hyvien tapojen mukaisesti? C'moon...

En ole käynyt rippikoulua, ja kirkosta olen eronnut monta vuotta sitten. Voisin jakaa muutaman uskontoon liittyvän hetken elämästäni;

Kakarana olin jossain seurakunnan kerhossa (silloin ei vielä ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta). Muistan kuinka kerhotädit lukivat meille jotain lastenkirjaa, jossa tyttö ja poika ajelivat fillareilla, ja tyttö jäi auton alle. Kirjan lopussa todettiin, että tyttö siis pääsi pyörällään polkemaan taivaaseen. Miettikää miltä tämä vertauskuva on kuulostanut 4-vuotiaan korviin. Yritin kovasti väittää tädille että en kyllä usko että pyörällä voi polkea taivaaseen, koska pyörässä ei ole sellaista moottoria joka auttaisi pyörää lentämään. Käskettiin olla hiljaa ja mennä syömään.

Samaisessa kerhossa opetettiin hyvin pöytätapoja, ja kun sitten nuo tavat tarpeeksi iskostuivat päähän ja viikonloppuna kotona totesin ruokapöydässä "kiitos Jeesus ruoasta", riitti se äidille. Äiti totesi että kyllä se jumalauta on äiti itse joka on ruoan laittanut, eikä mikään taruolento. Maanantaina ei tarvinnut enää mennä kerhoon.

Ensimmäisellä luokalla kysyin maantiedon tunnilla, miten maapallo on syntynyt. Opettaja käski kysymään uskonnon opettajalta. Kysyin, ja sain vastaukseksi sen kuuluisan lässytyksen Aatamista ja Eevasta jne. Esitin jatkokysymyksen: koska ne dinosaurukset sitten on eläneet? Taas käskettiin olla hiljaa ja todettiin että ei niitä ole ollut olemassa. Mitä vittua?

Pari vuotta sitten pappani kuoli. Ensimmäinen kerta, kun jouduin osallistumaan hautajaisjärjestelyihin. Mummi ja Pappa eivät ole koskaan olleet mitään uskovaista sakkia iästään huolimatta, mutta koska molemmat kuuluivat kirkkoon, oli luontevaa järjestää kirkolliset hautajaiset. Mummin luona kahviteltiin papin kanssa (joka muuten oli oikein mukava ja nykyaikainen, järkevä nainen). Pappi oli valmiiksi katsonut muutaman hautajaisiin sopivan virren, joita kirkossa voitais laulaa. Katselin virsien sanoja, ja sanoin papille aivan suoraan, että en kyllä suostu laulamaan yhtäkään biisiä, jossa mun pitäisi olla KIITOLLINEN siitä että pappa on kuollut ja pääsee vihdoinkin Jumalan luo. Tai jos sentään virressä ei kiitollinen tarvinnut olla, niin muuten maanpäällisestä elämästä puhuttiin synkeään sävyyn ja taivasta ylistettiin. Kuvottavaa. Suru ja papan kaipuu oli (ja on edelleen) suuri, siinä ei todellakaan tehnyt mieli kiittää kuolemasta, kun olisi tehnyt melkein mitä vain saadakseen papan takaisin, edes hetkeksi. Onnekseni mummi ja äiti olivat pitkälti samaa mieltä, ja pappi ymmärtäväinen. Päädyttiin neljän virren sijaan kahteen klassiseen sävelmään, yhteen virteen ja Kai rydmanin "Niin kaunis on maa" -kappaleeseen:


Kohtaan myös töissäni jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat hurahtaneet uskoon. Järjestäen jokaisen sellaisen potilaan kanssa tulee ongelmia, kun uskoon ja "Jumalan parantavaan voimaan" vedoten kieltäydytään lääkkeistä tai ylipäätään hoidosta (kunnes määrätään hoitoon, kun nuppi on niin sekaisin), joskus myös omaiset ovat sitä mieltä että sairastuminen on Jumalan antama rangaistus synneistä. Selitä siinä sitten että tässä ei kyllä ole kysymys Jumalasta, vaan aivojen reseptoreista, perimästä, elämäntilanteesta jne.

Evoluutioteorian tueksi on mm. fossiileja todisteena. Mitä pitäviä todisteita uskiksilla on Jeesuksesta? Saletisti ei kukaan ruoki koko kylää kahdella kalalla ja viidellä leivällä, edes David Copperfield ei kävele vetten päällä ilman taidokkaita trikkitemppuja, eikä hedelmöittyminen tapahdu ilman seksiä.

"This is our right to life
Not religious right back
This is abortions knife
Aiming at the womb of
The Christian conspiracy
So open my eyes and see"